"Kansakunnan vapaus ei ole sitä, että säätyjen valtuutetut saavat toimia mielivaltaisesti, vaan sitä, että kansakunnan valistuneisuus sitoo heidän kätensä niin, että he eivät ryhdy omavaltaisiksi."

Avoimuuskolumni: Oikeus ymmärtää painettua ja puhuttua sanaa

Julkaistu: 26.05.2016


Hallinnon julkisuusperiaate on yksi demokratiaa vahvistavista asioista. Julkisuusperiaatteen syvällinen noudattaminen vaatii hallinnolta myös sitä, että tekstit ovat ymmärrettäviä ja suullinen asiointi sujuu vaikeuksitta. Nykyisin tämä on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viranomaistoiminnan kehittämisen keskeinen tavoite.
Ruotsin kieli oli Suomen alueella virkakoneiston yksinomaisena kielenä aina vuoteen 1863 saakka. Tuolloin Venäjän keisari Aleksanteri II antoi ns. kielireskriptin, jonka mukaan suomen kielen tuli 20 vuoden aikana saavuttaa viranomaistoiminnassa samanarvoinen asema ruotsin kielen kanssa. Tämän kieliasetuksen ansiosta suomen kielen käyttö lisääntyi, mutta viranomaisten käyttämän kielen ymmärrettävyydestä ei vielä 1900-luvun alkupuolellakaan juuri keskusteltu, vaan siihen ryhdyttiin ponnekkaammin kiinnittämään huomiota vasta 1970-luvulla.

Vähitellen tietoisuus viranomaiskielen ymmärrettävyyden merkityksestä vahvistui, ei vähiten ohjeiden, oppaiden ja lisääntyvän koulutuksen ansiosta. Aktiivisia toimijoita olivat erityisesti oikeusministeriö ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Merkittävä askel virkakielityössä otettiin, kun eri alojen asiantuntijoista koostuva virkakielikomitea antoi mietintönsä vuonna 1981. Sen ehdotusten pohjalta valtioneuvosto antoi vuonna 1982 päätöksen toimenpiteistä viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi. Päätöksen mukaan ”valtion viranomaisten tulee valvoa asiakirjojensa kielen laatua ja huolehtia henkilökuntansa taidoista kirjoittaa ja puhua selkeää kieltä”. Näin lausuttiin julki, että hyvä virkakieli on kunkin viranomaisen vastuulla. Lain tasolle hyvän virkakielen tärkeys nostettiin, kun vuoden 2003 hallintolaissa (434/2003) säädettiin näin: ”Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.”

Lainsäädäntö ja ohjeet antavat hyvän perustan työhön viranomaiskielen ymmärrettävyyden parantamiseksi. Olennaista on kuitenkin se, että virastoissa tehdään työtä ymmärrettävän kielenkäytön aikaansaamiseksi. Suomessa tämä koskee kumpaakin kansalliskieltä, joiden rinnakkainelo auttaa virkakielityössä, kun kielellisiä ratkaisuja on mahdollista peilata toisen kielen kanssa. EU-suomi tuo virkakielen ymmärrettävyyden lisäämiseen oman mausteensa.

Käytännön työn edistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia toimintaohjelma asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen käytön menettelytavoista ja keinoista julkishallinnossa sekä keinoista ohjata eri alojen opiskelijoita tuottamaan ymmärrettävää kieltä. Toimintaohjelma sisältää ehdotuksia valtioneuvoston toimenpiteiksi, suosituksia julkishallinnon yhteisiksi toimiksi ja virastojen omiksi toimiksi sekä suosituksia yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja ammattioppilaitoksille. Hyvään kielenkäyttöön kuuluu myös toimiva ja ymmärrettävä nimistö, ja siksi yhtenä ehdotuksena on paikannimilain laatiminen, jota on aiemminkin ehdotettu useaan otteeseen. Suomihan on niitä harvoja maita, joilla ei vielä ole paikannimilakia.

Toimintaohjelman yhtenä ehdotuksena oli virkakielikampanjan käynnistäminen. Vuonna 2014‒2015 toteutetulla kampanjalla oli vahva yhteys Avoin hallinto -hankkeeseen, jolla pyritään lisäämään hallinnon läpinäkyvyyttä ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Myös Avoin hallinto -hankkeen yksi kehittämistavoite on ollut virkakielen selkeyttäminen. Kampanjaan osallistuneet pilottivirastot ja kunnat olivat työhön hyvin sitoutuneita ja vahvistivat osaltaan, miten tärkeää ymmärrettävä kielenkäyttö on eri viranomaistehtävissä.

Miten sitten tästä eteenpäin? Tärkeintä on, että työ kielenkäytön parantamiseksi on jatkuvaa ja että koko virasto ja jokainen työntekijä tuntevat sen omakseen. Virkakieli ei ole vain kielenhuoltajien ja kielen asiantuntijoiden asia, vaikka he mielellään ovatkin viranomaisten kielenkäytön parantamisessa tukena.

Suomalaiset viranomaiset ovat myös yhä enemmän vuorovaikutuksessa niiden ihmisten kanssa, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Sen lisäksi, että tarvitaan selkeitä tekstejä monilla kielillä, on yhä tärkeämpää kirjoittaa selkeää suomea ja ruotsia silloin, kun asiakkaan kielitaito ei vielä ole ehtinyt karttua. Yhä enemmän on asetuttava sen ihmisen asemaan, joka ei ole saanut koulutusta Suomessa ja jonka aiempi kotiyhteiskunta on toisenlainen kuin Suomi. Tarvitaan paljon tietoa ja yhteistyötä, jotta viranomaiset pystyvät mahdollisimman hyvin palvelemaan myös uusia suomalaisia. Selkeän kielen ja erityisesti selkokielen merkitys nousee aivan uudelle tasolle näissä tilanteissa.

Viranomaistyön onnistuminen on paljolti kielestä kiinni. Ymmärrettävän virkakielen tuottaminen ja vaivattoman suullisen asioinnin aikaansaaminen edellyttävät kuitenkin, että työn ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Hyvät puitteet onnistuneelle viranomaistoiminnalle on rakennettu, kun poliitikot ja virastojen johto ovat tosissaan sitoutuneet asian edistämiseen, kun toiminnan prosessit ja menettelytavat ovat kaikille työntekijöille ja asiakkaille selviä ja kun työntekijöillä on riittävästi aikaa uusien käytäntöjen oppimiseen, kehittämiseen ja soveltamiseen.

Asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen aikaansaaminen tuottaa paljon iloa asiakkaille ja sitä kautta myös tekijöille. Kun palaute on myönteistä ja ihmiset ymmärtävät asian, on keveämpää jatkaa työtä. Asiakkainakin meidän on hyvä muistaa, että jos haluamme parannuksia, emme lähde sättimään viranomaisia, vaan yritämme antaa rakentavaa palautetta. Kannattaa siis esittää sellaista palautetta ja sellaisia ideoita, että niistä on konkreettista hyötyä asianomaiselle virastolle ja sitä kautta meille kaikille. Viranomaistekstien pilkkaaminen ei auta ketään, hyvä vuorovaikutus auttaa. Asenteet virkakieleen ovatkin viime vuosina muuttuneet. Tätä on varmasti edistänyt myös se, että viranomaiset ottavat asiakkaita mukaan tekstiensä arviointiin ja prosessiensa kehittämiseen ja pyytävät toiminnastaan palautetta. Työtä on tehty paljon, mutta työkenttä on suuri ja työtä siis riittää. Varmaa on, että viranomaisten kielenkäytön parantaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa ja jokaista yksilöä.

Lähteitä

Hyvän virkakielen toimintaohjelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä / Undervisnings- och kulturministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar 2014:2. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2014/hyva_virkakieli.html
Kieli ja virkakoneisto. Virkakielikomitean mietintö. Språket och tjänstemaskineriet. Ämbetsspråkskommitténs betänkande. Komiteanmietintö‒Kommittébetänkande 1981:26. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Piehl, Aino 2015. EU-suomea kaksikymmentä vuotta, eikä suotta. Kielikello 48:3, 18‒19.
Piehl, Aino & Viertiö, Annastiina 2015. Tavoitteena hyvät tekstit ‒ koulutusta ja virkakielenhuoltoa. Kielikello 48:3, 4‒6.
Tiililä, Ulla 2015. Mitä on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä virkakieli? Kielikello 48:3, 7‒9.

Pirkko Nuolijärvi
Kirjoittaja on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja

Uutiset


Anders Chydenius

Anders Chydeniuksen kootut teokset

Tutustu Anders Chydeniuksen (1729–1803) koko kirjalliseen tuotantoon. Aineisto on luettavissa alkukielellä, suomennoksena ja osin englanniksi.

Lue lisää