"Kansakunnan vapaus ei ole sitä, että säätyjen valtuutetut saavat toimia mielivaltaisesti, vaan sitä, että kansakunnan valistuneisuus sitoo heidän kätensä niin, että he eivät ryhdy omavaltaisiksi."

Avoimuuskolumni: Terrorismi ja länsimaisten arvojen puolustus

Julkaistu: 15.01.2016


Tammikuussa 2015 satiirilehti Charlie Hebdon toimitusta vastaan tehty terrori-isku Pariisissa tulkittiin hyökkäykseksi paitsi sananvapautta myös laajemmin länsimaisia arvoja vastaan. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin olennaisesti myös vastuu, mikä globaalissa maailmassa liittyy toiseuden kunnioittamiseen. Marraskuun Pariisin terrori-iskut esitettiin välittömästi iskuina länsimaisia arvoja vastaan.

Sananvapauteen kuuluva vastuu ja muiden arvojen kunnioittaminen tuntuu unohtuneen terrori-iskuja seuranneissa länsimaisten arvojen puolustuspuheissa ja median reaktioissa. Sekä tämän että kyvyttömyyden ymmärtää terrorismia tuottavia rakenteellisia tekijöitä voi nähdä entisestään korostavan vastakkainasettelua lännen ja islamilaisen maailman välillä.

Tammikuun iskua seurannut keskustelu ohjautui välittömästi kysymykseen sananvapaudesta, joka on yksi keskeisistä länsimaisista arvoista. ”Je suis Charlie” -kampanja kuvasti tätä hyvin: Isku kohdistui meihin kaikkiin, jotka koimme olevamme Charlie. Samanlainen samaistuminen tapahtui marraskuun iskujen jälkeen.

Tulkinta ilmentää fukuyamalaista näkemystä länsimaisten arvojen ylivoimaisuudesta ja liberalismin voitosta kylmän sodan jälkeen. Siinä näkyy myös olettamus omien arvojen ylivertaisuudesta ja muiden arvojen halveksiminen, mikä oikeuttaa massiiviset pommitukset ja viattomien sivullisten kärsimykset.

Länsimaiset arvot eivät kuitenkaan ole välttämättä universaaleja. Tulkintaan sisältyykin ylimielisyyttä suhteessa muiden arvoihin, toiseen. Juuri tuosta muiden arvojen väheksymisestä terrorismi ainakin osittain kumpuaa. Vaikka elämme globalisoituvassa maailmassa, maailma ei ole yhdenmukaistumassa. Globalisaatio on pikemminkin ymmärrettävä moniarvoistumisena, erilaisten arvomaailmojen kohtaamisena.

Muutaman sadan vuoden länsimaistamisen tai nöyryytyksen jälkeen islamilaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus ja konfutselaisuus ovat vahvistumassa ja hakemassa tasavertaista asemaa länsimaisen sivistyksen tai kristinuskon kanssa. Kysymys ei ole vain erilaisten sivilisaatioiden ja arvomaailmojen suvaitsemisesta, vaan niiden kunnioittamisesta, kuten intialaissyntyinen amerikkalaistutkija Rajiv Malhotra on asian ilmaissut.

Onkin muistettava, että vapaus sen paremmin kuin sananvapauskaan eivät ole absoluuttisia käsitteitä. Vapaus ilman rajoja ja vastuuta johtaa helposti väkivaltaan ja anarkiaan. Niinpä vapauden käsitteeseen liittyy aina myös ajatus vastuusta. Esimerkiksi vihapuhe ei ole edes vapaina ja demokraattisina pidetyissä länsimaissa hyväksyttyä. Ajatus terroristien eliminoinnista pommittamalla sen sijaan näyttää olevan hyväksyttävää ja ainoa tarjottu ongelman ratkaisukeino.

Paasikivi totesi aikoinaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Sananvapauden ja vastuun suhdetta arvioitaessa viisautta on tunnistaa globaalin maailman luonne ja se, ettemme aina jaa yhteisiä arvoja. Tämä ei tarkoita yksittäisten fundamentalistien vaateisiin tai väkivaltaiseen painostukseen alistumista. Se ei myöskään tarkoita länsimaisten arvojen yksioikoista puolustamista. Väkivalta ei ole vain fyysistä, vaan se voi olla myös henkistä. Niinpä toisten arvojen loukkaamista voidaan pitää väkivaltana, vaikka se esitettäisiin esimerkiksi satiirin muodossa.

Muslimeille merkittävien arvojen ivaaminen tai väheksyminen ei kohdistu vain fundamentalisteihin, vaan kaikkiin uskoviin muslimeihin. Tätä ei voida pitää toisten arvojen kunnioittamisena. Islamilaisten arvojen väheksyminen länsimaisten arvojen puolustamisen yhteydessä edistää maailman jakamista meihin ja muihin.

Sananvapaudesta puhuttaessa onkin hyvä palauttaa mieliin, mitä Anders Chydenius yksi sanan- ja painovapauden varhaisista esitaistelijoista ajatteli asiasta 1700-luvulla. Chydeniuksen mukaan kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen – kumpaakaan ei voi olla ilman toista. Painovapauden tavoitteena oli vahvistaa kansan taistelua harvainvaltaa vastaan ja estää vallan väärinkäyttöä.

Vaatimus painovapaudesta kytkeytyi politiikkaan ja valtaan. Samoin sananvapaus liittyi läheisesti ihmisten valistamiseen. Viimeaikaisten tapahtumien valossa voikin kysyä, miten islamilaisten arvojen ivaaminen sananvapauden nimissä liittyy valistamiseen. Minkälaisesta ja kenen vallasta se kertoo? Miten median kritiikitön tuki vallan valitsemille terrorismin vastaisille sotilaallisille toimille ilmentää valistamista ja vastuuta?

Ennen vuotta 2001 terrori-iskut tappoivat maailmassa noin 400 ihmistä. Terrorismin vastaisen sodan alettua 2001 uhrien määrät ovat kasvaneet. Vuonna 2014 terrori-iskut tappoivat yli 32 000 ihmistä, joista noin 78 prosenttia Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa, Syyriassa ja Nigeriassa, ei siis länsimaissa. Pommitukset eivät ole sen paremmin vähentäneet terroristien määrää kuin terrorismin uhkaa. Sen sijaan pommitukset lisäävät iskujen mahdollisuuksia Euroopassa, kuten Yhdysvaltain erityisjoukkojen entinen komentaja Michael Flynn on todennut Spiegelin haastattelussa 29.11.2015.

Jo 1700-luvulla sanan- ja painovapauden puolestapuhujat korostivat, että painovapaus ei saa johtaa kurittomaan riehumiseen. Taustalla oli ajatus vapauden vastuullisesta käyttämisestä. Vapauden vastuuttoman käyttämisen puolestaan edellytettiin johtavan kurinpidollisiin seuraamuksiin. Niinpä Chydeniuskin esitti, että kaikki, mikä häpäisevästi ahdistaa henkilöitä ja loukkaa hyviä tapoja, on sakon uhalla kiellettyä.

Pariisin terrori-iskuissa ei ole kyse vain sananvapaudesta tai länsimaisista arvoista, vaan myös väkivallasta. Euroopan päättäjät etsivät parhaillaan keinoja terrorismin torjumiseen eli väkivallan pitämiseen Euroopan ulkopuolella. Väkivalta ei kuitenkaan poistu vain sen kieltämisellä, syyllisten rankaisemisella tai äärimmäisessä tapauksessa terroristien eliminoinnilla ja turvatoimien vahvistamisella.

Kommentoidessani World Trade Centeriin kohdistunutta terrori-iskua 11. syyskuuta 2001 TV2-kanavalla totesin, että kohdatessamme tällaista väkivaltaa on syytä katsoa myös peiliin. Tällä tarkoitin, että terrorismi ei tule ulkopuolelta, vaan sen voi nähdä seurauksena rakenteellisesta väkivallasta siinä maailmassa, jonka olemme itse luoneet.

Näkyvää fyysistä väkivaltaa vaikeammin tunnistettavalla rakenteellisella väkivallalla on taipumus synnyttää avointa väkivaltaa ja antaa terroristeille usko oman väkivaltansa oikeellisuuteen. Terroristien väkivaltaan vastaaminen väkivallalla ja viattomien sivullisten muslimien kuolemat vahvistavat tuota uskoa. Väkivallan eliminoimiseksi onkin puututtava sitä tuottaviin tekijöihin ja rakenteisiin. Toisin sanoen on etsittävä ratkaisuja, jotka tekevät väkivallan tarpeettomaksi tai vähintäänkin vaikeuttavat väkivallan oikeuttamista.

Pamfletissaan Ikuiseen rauhaan Immanuel Kant esitti rauhan kategorisena imperatiivina, jota ehkä ei koskaan saavuteta, mutta jota kohti tulee pyrkiä. Tähän sisältyi ajatus, että rauhaa ei voi saavuttaa ellei sitä aktiivisesti rakenneta. Jatkuva varautuminen seuraavaan sotaan ja sotilaallisen valmiuden nostaminen terrorismin uhan varjolla ei ole yhteneväinen tämän Kantin ajatuksen kanssa. Sen sijaan yhteiskuntia ja maailmaa on muutettava niin, ettei väkivallan käytölle löydy legitiimejä perusteita.

Rauhan rakentaminen moniarvoisessa maailmassa ei voi tapahtua ainoastaan eurooppalaistamisen tai länsimaistamisen kautta ja länsimaisten arvojen varassa. Eri aikoina on kuviteltu saavutettavan ikuinen rauha yhdenmukaistamisen myötä, luomalla maailmanlaajuinen kristikunta ja sittemmin kommunistisen vallankumouksen tai demokraattisen länsimaisen mallin levittämisen kautta. Omien arvojen puolustamisen lisäksi on opittava kunnioittamaan muiden arvoja, eikä vain sietämään toiseutta.

Jyrki Käkönen

Kirjoittaja on professori emeritus.

Lähteitä:
Anders Chydenius, "Mietintö kirjoitus- ja painovapaudesta". 1765. Teoksessa Antti Chydeniuksen valitut kirjoitukset. Werner Söderström Osakeyhtiö: Porvoo 1929. ss. 165-171.
Immanuel Kant, Ikuiseen rauhaan. Karisto: Hämeenlinna 1989.
Rajiv Malhotra, Being Different. An Indian Challenge to Western Universalism. Harper Collins Publisher India: Noida 2013.
Flynnin haastattelu: www.spiegel.de/international/world/former-us-intelligencechief-discusses-development-of-is-a-1065131.html

250-juhlavuoden verkkosivulla julkaistaan kuukausittain 'Avoimuuskolumni', jossa käsitellään painovapauden taustaa tai tulevaisuutta, Suomessa tai maailmalla. Kukin kirjoittaja esittää omia näkemyksiään. Seuraavan avoimuuskolumnin kirjoittaja on pääjohtaja Erkki Liikanen.

Uutiset


Anders Chydenius

Anders Chydeniuksen kootut teokset

Tutustu Anders Chydeniuksen (1729–1803) koko kirjalliseen tuotantoon. Aineisto on luettavissa alkukielellä, suomennoksena ja osin englanniksi.

Lue lisää