Huomautuksia tekstistä Alkuteos

Anomus uskonnonvapauden toimeenpanosta

Annettu korkea-arvoiselle pappissäädylle 11 p. tammik. 1779.

Aikana, jolloin Ruotsin asukkaat, lempeän ja viisaan kuninkaan hallitessa, ovat melkein ainoa Europan kansa, joka nauttii täydellistä sisällistä ja ulkonaista rauhaa, eivät meidän sydämemme voi muuta kuin vuotaa verta niiden kauheiden sotien, onnettomuuksien ja vainojen johdosta, jotka nyt väkivaltaisesti leviävät moneen maanosaan.

Olisikohan silloin mikään sen paremmin harkittua, sen enemmän oikeamielisen kristillisen rakkauden mukaista kaikkia ihmisiä kohtaan yhteisesti, sen enemmän sopusoinnussa sen jalon yksimielisyyden- ja vapaudenhengen kanssa, mikä sopii onnelliselle kansalle, sekä siunatun mutta kansasta köyhän isänmaamme todellisen edun kanssa, kuin jos me juuri sellaisessa tilaisuudessa lempeästi avaisimme sylimme kaikille niille onnettomille, jotka jo ovat tai vastedes voivat jäädä tyyssijaa vaille omassa isänmaassaan ja sentähden ikävöivät jonnekin muualle hakeakseen sieltä jotakin turvaa väkivaltaa ja sortoa vastaan itselleen, vaimolleen ja lapsilleen?

Meidän kristillisen oppimme pilkkaajat, jotka hillittömällä ajatusvapaudellaan ovat koettaneet repiä rikki kaiken Jumalan sanan ja terveen järjen kanssa yhtäpitävän siveysopin, ovat sekä meidän että muissa valtakunnissa, vaikka usein aiheettomasti, yrittäneet hengellisen säädyn päälle heittää mustan suvaitsemattomuuden varjon, jolla ihmisyys usein poljetaan ja valtakunnan kasvu ja vaurastuminen estetään. Eiköhän siis olisi korkea-arvoisen säädyn arvon mukaista, että se juuri onnellisena aikana, jolloin valtakunnan säädyt ovat saaneet jättää maan hallituksen painon armollisen ja viisaan kuninkaansa hartioille, työskentelisivät siihen suuntaan, että voisivat vakuuttaa koko maailmalle, kuinka innokkaasti Ruotsin valtakunnan papisto lempeydessä ja kärsivällisyydessä tahtoo noudattaa päämiehensä koko maailman vapahtajan ylevää ja pyhää esimerkkiä?

Meillä on armo elää aikana, jolloin onnellisen sisäisen rauhan vallitessa Kaitselmuksen lempeä käsi on lahjoittanut meille suuren siunauksen kuningasperheessämme, joka kaikkien sydämissä herättää hartaan ilon ohessa myöskin keskinäistä kilpailua laupeuden töissä ja jaloissa teoissa, saattaisiko silloin mikään aikomus olla enemmän korkea -arvoisen säädyn arvon mukainen, kuin että se ponnekkaasti myöskin omasta puolestaan tekisi työtä niin siunattujen tarkoitusten saavuttamiseksi?

Hänen kunink. maj:ttinsa on tässä tilaisuudessa avannut hellän sydämensä monelle vaivaiselle ja onnettomalle Ruotsin valtakunnan rajoissa, armollisella äskettäin annetulla armahdusjulistuksellaan, eikö siis kaunistaisi korkea-arvoista säätyä, jos se alamaisilla huomautuksilla koettaisi saada kunink. maj.tin ulottamaan yleisen rauhansanoman sellaisille lähimmäisille myöskin valtakunnan rajojen ulkopuolella, jotka, menettämättä paheilla kansalaisoikeuksiansa, kuitenkin sorron ja vainojen johdosta ovat jääneet isänmaata vaille, jotta Ruotsi voisi tulla kaivatuksi tyyssijaksi heille kaikille ja meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme korkea nimi niin heidän rakastamakseen, kuin sitä jo kaikki hänen uskolliset alamaisensa rakastavat?

Ei ole ketään Ruotsin alamaista, joka ei tunne, kuinka altis hänen kunink. maj.ttinsa on säälimään onnettomia; ja koska rakkaus ja armahtavaisuus kaikissa suhteissa ovat niiden velvollisuutena, joille on uskottu pyhä saarnavirka, ja totisesti on meidän säätymme asiana näyttää muille hyvää esimerkkiä, niin ei korkea arvoisen säädyn alamainen lausunto tässä kohden suinkaan tulisi olemaan tehoton sellaisen kuninkaan mielessä, jonka ylevä jalomielisyys ei muuta voi kuin armollisella suopeudella katsella kaikkia niitä ehdotuksia, jotka tarkoittavat isänmaan toimeentuloa ja ihmiskunnan pelastusta.

Meidän synnyinseutumme työskentelee yleisen väenpuutteen vaikeuksissa: maanviljelijät valittavat työmiesten puutetta, tehtaista ja työpajoista puuttuu työtaitoista väkeä, ja isännät huutavat yhteen ääneen palkollisten kalleutta. Kestää varmasti kauan ennenkuin oman maan ruotsalaiset työläiset voivat täyttää kaikki nämä vajaukset. Eikö siis oikea aika olisi käsissä yhdellä kertaa avata veräjät ja ottaa vastaan hyödylliset jäsenet lisäämään valtakunnan voimaa ja keventämään kuormaamme?

Ne ennakkoluulot ovat, Jumalan kiitos!, aikoja sitten haihtuneet, että omantunnonpakolla ja vainoilla on koetettava kitkeä pois harhakäsityksiä, ja juuri meidän evankeliset uskontunnustajamme ovat, etenkin Etelä-Europan maissa, olleet niiden mitä säälittävimpänä esineenä.

Kokemus sekä kaikkien aikojen historiat todistavat kiistämättömästi, että Jumalan siunatessa lempeys, kärsivällisyys, valistus ja sävyisä opetus ovat ainoat keinot, jotka oikein voivat käännyttää erehtyväisiä ihmisiä. Ja olkoon kaukana meistä kaikista, jotka muodostamme Ruotsin valtakunnan papiston, se epäluottamus Jumalan ilmoitettuun sanaan ja pyhään evankeliseen oppiin, että me pelkäisimme sen mitenkään järkkyvän sen johdosta, että jotkut muukalaiset, toisiinkin uskontokuntiin kuuluvat, voisivat tulla asettumaan meidän keskuuteemme, jos he eivät heti tahtoisi sitä hyväksyä, vaan hiljaisuudessa ja kurissa, itsekukin vakaumuksensa mukaisesti, palvelisivat iankaikkista ja kaikkivaltiasta Jumalaa, meidän kaikkien isäämme. Ei! ei Tukholma ole muuttunut kalvinilaiseksi kaupungiksi, vaikka reformeeratuilla täällä vuosikausia onkin ollut julkinen jumalanpalveluksensa; ei Tanska ole juutalainen maa, vaikka tämä onneton kansa siellä elää rauhassa ja julkisesti käy synagogissaan; eikä Preussi ole roomalais-katolinen valtakunta, vaikka näillä ynnä kaikilla muilla vierailla uskolaisilla siellä on vapaa uskonnonharjoitus.

Tähän kaikkeen katsoen pyydän nöyrimmin lupaa saada ehdottaa, että korkea-arvoinen sääty, yhdessä muiden kunnioitettavien säätyjen kanssa, katsoisi hyväksi kunink. maj:tille alamaisuudessa alistaa, eikö kunink. maj:tti armossa suvaitsisi määrätä:

1) Että kaikilla muukalaisilla, minkä ikäisiä ja säätyisiä ja mitä sukupuolta ja uskontunnustusta he lienevätkin, jotka tästä puoleen tahtovat Ruotsiin ja sen alaisiin maakuntiin muuttaa siellä asuakseen ja itseään vuosittain elättääkseen, on siihen, ainakin valtakunnan suuremmissa tapulikaupungeissa, oleva täydellinen vapaus ynnä saman kuninkaallisen turvan ja suojeluksen lupaus, kuin kaikilla muilla Ruotsin valtakunnan alamaisilla, siitä päivästä, jolloin he kunink. maj :tille uskollisuutta vannovat, mikä voisi tapahtua sen kaupungin raastuvanoikeudessa, mihin he ensinnä tulevat. Eikä sentähden rajapaikkakunnilla olisi tehtävä vähimpiäkään vaikeuksia passin tähden, vaan ainoastaan merkittävä muistiin, keillä se on ollut, keillä ei. Kuitenkaan ei tämän kunink. maj:tin rauhan pitäisi tulla niiden hyväksi, jotka jonkin määrätyn ajan kuluessa tulonsa jälkeen todistetaan syypäiksi siihen, että ovat törkeän rikoksen tähden karanneet kotiseudultaan.

2) Että kunink. maj:tti vakuuttaisi kaikille maahan tuleville muukalaisille täydellisen omantunnonvapauden heille itselleen, heidän lapsilleen ja jälkeläisilleen ja että he saisivat esteettömästi, hiljaisesti ja tuottamatta pahennusta meidän kotimaisille seurakunnillemme, harjoittaa omaa jumalanpalvelustansa, kuitenkin mitä vakavimmalla ehdolla, etteivät he salaa eivätkä julkisesti koeta vietellä ketään luopumaan puhtaasta evankelis-luterilaisesta opista, kaiken omaisuutensa takavarikoimisen ja elinkautisen maanpakolaisuuden uhalla, samoin kuin myöskin, ettei kukaan vieraaseen uskontokuntaan kuuluva ole voiva valtakunnan perustuslain mukaan siellä hoitaa mitään korkeampaa tai alempaa virkaa. Se vaikeus, mikä voisi ilmetä heidän avioliittoihinsa sekä lastensa kastamiseen ja kasvatukseen nähden, voitaisiin minun halvan ajatukseni mukaan parhaiten auttaa, jos kaikki vieraaseen uskontokuntaan kuuluvan ja evankelis-luterilaisen väliset avioliitot vahvistettaisiin meidän kirkonmenojemme mukaisella vihkimisellä, ja välttämättömäksi kävisi, että kaikki heidän avioliitoistaan syntyneet lapset uskontosäännön mukaan kastaisivat meidän pappimme, että heidät kasvatettaisiin meidän evankeliseen oppiimme ja että he kuuluisivat meidän seurakuntaamme, mutta kaikki isän ja äidin puolelta toisessa uskontokunnassa syntyneet saataisiin kasvattaakin omassa uskonnossaan.

3) että kaikilla maahanmuuttavilla, olivatpa muukalaisia tai ennen kaikenlaisista syistä maasta muuttaneita ruotsalaisia, olisi lupa kaupungeissa ja maalla, minne he vain voivat asianomaisella luvalla asettua asumaan, kenenkään moittimatta harjoittaa itsekukin jotakin ammattia, elinkeinoa, taidetta tai tiedettä, jolla he voivat ja tahtovat elättää itseään ja omaisiaan, niiden sääntöjen ja järjestysten mukaan, jotka kunink. maj:tti katsoisi hyväksi vahvistaa, ja että heitä sitävastoin ei rasitettaisi suuremmilla veroilla, kuin mitä kotimaan ruotsalaiset liikkeensä nojassa suorittavat.

Sellaisen vapaakirjan tuottamat edut näyttävät tulevan olemaan kouraantuntuvat.

Meidän suuren kuninkaamme kallis nimi tulisi siten kunnioitetuksi maailman useimmissa kansakunnissa, kaikki ahdistetut, kaikki onnettomat siunaisivat hallitsijamme lempeyttä ja rientäisivät etsimään turvaa hänen siipiensä suojassa, ja valtakunta korjaisi muiden kansojen verisistä sodista mitä runsaimman saaliin, jona olisi suuri joukko työtätekeviä kansalaisia. Maanviljelys, tehtaat ja ammattituotteet voitaisiin kohottaa korkeammalle kannalle, ja valtakunnan rasitukset, jotka jakautuisivat useampien kannettaviksi, tulisivat sen entisille asukkaille siedettävämmiksi.

Silloin Ruotsi myöskin tyydytyksellä saisi nähdä kaikenlaisista syistä maasta muuttaneiden lastensa, jotka vielä hellyydellä ajattelevat isänmaatansa, joukottain tulevan takaisin jakamaan iloa veljiensä kanssa ja korjaamaan siunausta itselleen Kustaa lll:n onnellisella aikakaudella.

Asia ei olekaan uusi, viisaat hallitsijat ovat hyvin ymmärtäneet sellaisilla maahanmuutoilla lisätä valtakuntansa voimaa ja arvoa: Preussi ei olisi koskaan ilman niitä niin äkkiä tullut niin mahtavaksi kuningaskunnaksi; Toskanan suurherttuakunta, roomalais-katolinen valtio, johtaa yleisestä uskonto- ja elinkeinovapaudesta nopean vaurastumisensa; Ranska, joka on niin syvällä katolisen orjuuden alla, näyttää jo ajattelevan suvaitsevaisuutta protestantteja kohtaan, ja kaukaisinkin maanosa on suvaitsemalla useampia uskontoja vetänyt puoleensa monta tuhatta perhettä. Nyt juuri näyttää olevan aika Ruotsinkin yhtäläisellä vapaudella saada niin siunattu saalis.

Liikutettuna lähimmäisteni onnettomuuksista ja hellien synnyinseutuni voimaa ja vaurastumista, olen kaikkein syvimmällä kunnioituksella puhdasta ja evankelista oppiamme kohtaan vilpittömimmällä hyväntahtoisuudella lausunut ajatukseni, jotka kaikkein nöyrimmin alistan korkea-arvoisen säädyn hellään ja kypsyneimpään tarkastukseen. .la minua ilahduttaa myöskin saada laskea ne lempeän kuninkaamme korkeasti valistuneiden silmien eteen, jonka ylhäinen Kaitselmus totisesti on aikonut siunatuksi turvaksi kaikille sorretuille ja tekemään valtakuntansa suureksi ja alamaisensa onnellisiksi.

Anders Chydenius.