Sillä vapaudella, josta nyt puhun, ymmärrän sitä etua, mikä jokaisella kansalaisella jonkin valtakunnan lakien ja asetusten nojalla tulee olla edistää omaa onnellisuuttaan niin pitkälle, ettei hän loukkaa kansalaistensa tai koko yhteiskunnan onnea.

Kaikki olemme ihmisiä, kaikki pahojen himojen turmelemia, kaikki me siis tarvitsemme toistemme apua ja kaikki tarkkaa valvontaa. Niin kauan kuin elämme yhteiskunnan ulkopuolella, kukin hoitaa omaansa oman halunsa mukaisesti, mutta vastaa silloin myöskin itse itsestään, kenenkään puolustamatta, ja se vapaus on luonnollinen. Mutta niin pian kuin me haemme suojaa yhteiskunnalta, on myöskin sen paras tärkein lakimme. Me olemme kaikki vapaalla mielellä vannoneet uskollisuutta Ruotsin kruunulle, joka on meille sitä rakkaampi, kun se lepää vapauden perustuksella. Ei kenenkään pidä sentähden olla toisen herrana, ei kenenkään toisen orjana; kaikilla on oleva sama oikeus, kaikilla samat edut. Kun niin tapahtuu, silloin on kansalaisella kaikki, mitä hän syystä voi toivoa ja hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa koskaan voi saada; silloin ei myöskään enää ole mitään syytä, jonka tähden hän muuttaisi pois, mutta satoja, jotka pidättävät hänet.

Maastamuutto (1765). Chydenius 1986A s. 59.

Jota enemmän jossakin yhteiskunnassa toisilla on tilaisuus elää toisten työstä ja jota vähemmin toiset saavat itse nauttia vaivansa hedelmiä, sitä enemmän ahkeruus lamautuu. Edelliset tulevat ylpeiksi, jälkimmäiset toivottomiksi, ja molemmat haluttomiksi.

Kansallinen voitto (1765). Chydenius 1986A, s. 187.

Tästä saattaa nähdä, kuinka on mahdollista, että suurin kansallinen voitto kaupassa ja liikkeessä voi muutamien harvojen käsiin joutuessaan olla valtakunnalle paljoa vahingollisempi, kuin milloin se sodassa menettää kokonaisen maakunnan. Niin rakasta kuin siis jollekin kansakunnalle on vapautensa säilyttäminen, niin tarkoin sen myöskin on pidettävä silmällä niitä rikkauksia, jotka kerääntyvät yksiin käsiin. Yhteiskunnalla tosin ei ole mitään oikeutta yksityisten omaisuuksiin, kun ne lainmukaisesti ovat heille joutuneet, mutta se on toiselta puolen myöskin osaltaan vikapää isänmaan perikatoon, jollei se kiireellisesti avaa niitä sulkuja, jotka ovat koonneet aarteita muutamille harvoille paikkakunnille ja köyhdyttäneet muita.

Valtakunnan voimattomuuden lähde (1765). Chydenius 1986A, s. 138.