på svenska | in english






Vapaudesta
Tasa-arvosta
Elinkeinovapaudesta
Ihmisoikeuksista
Ilmaisunvapaudesta
Uskonnonvapaudesta
Esivallasta
Kasvatuksesta
Edistyksestä ja hyödystä
Rohkeudesta ja vaatimattomuudesta
Runoilija

Aakkosellinen hakemisto
Lähteet








Anders Chydenius
- säätiö
Pitkänsillankatu 1-3
PL 567
67700 Kokkola
Puh. (06) 829 4111
E-mail: asiamies@chydenius.net

Rohkeudesta ja vaatimattomuudesta

Jälkeentulevat

Mitä oma aikamme hyljeksii, sen jälkeentulevat poimivat maasta. Ja sitä, mitä nyt sanotaan liian rohkeaksi, kunnioitetaan silloin totuuden nimellä.

Maastamuutto (1765), Chydenius 1986A, s. 79
Uranuurtaja

Uusi suuntaviitta asetetaan tässä lukijan silmien eteen. Se on aivan pieni, jotta jokainen voisi kantaa sitä taskussaan. Sanoisin, että se on myös uusi, koska vastaavaa tuskin löytyy Euroopasta. Luulen sen olevan myös luotettava, koska olen yrittänyt rakentaa sen järjen ja kokemuksen perustalle.

Kansallinen voitto (1765), suom. P. Hyttinen.
Ennakkoluulojen valta

Ennakkoluulojen valta on lapsuudesta saakka minun silmissäni ollut mitä vastenmielisintä, mutta ei mikään kuitenkaan maailmaa sen enempää hallitse.

Paimenlaulu (1766). Chydenius 1986A, s. 261
Omatunto

Olkoon minusta kaukana niiden asetusten moittiminen tai sättiminen, jotka on annettu tai voidaan antaa, mutta kun asia esitettyjen syiden perusteella minusta näyttää mitä tärkeimmältä, niin että koko valtakunnan menestys näkyy sen varassa horjahtelevan niinkuin neulan kärjessä, en ole, vapaan valtakunnan kansalaisena, saanut rauhaa omaltatunnoltani, ennenkuin olen saanut esittää syyni yleisön silmien eteen, ja jos niissä on perää, niin korkein valta vielä voinee hyväksyä ehdotuksen ja korjauttaa sitä sellaisilla, joilla on niitä tietoja, mitä minulta puuttuu.

Rahajärjestelmä (1766). Chydenius 1986A, s. 250.
Yksinkertaisuus

Jos yksinkertaisuus luetaan syykseni, niin sanon, että juuri siitä olen hakenut kunniaani.

Rahajärjestelmä (1766). Chydenius 1986A s. 251-252.
Vaatimattomuus

Ei mikään ruotsalainen nero ole voinut vähemmin uskoa tulevansa koskaan tunnetuksi isänmaassaan kirjailijana kuin minä. Pienet tietoni, hiljainen ja ahdas elintapani, niin, minun on se suoraan tunnustettava, suuresta maailmasta vallan pois kääntynyt mieleni, joka oli päättänyt kaukaisessa maailman kolkassa tutkia omaa pahaa sydäntäni sekä virassani hyödyttää taivaan minulle uskomaa laumaa, lisäksi vilpitön halveksuntani kaikkea mielistelevää kunniaa kohtaan, kaikki tämä oli kauaksi luotani työntänyt ajatuksen koskaan kirjoittaa mitään yleisöä varten tai pyrkiä mihinkään tärkeämpään virkaan kuin se pieni toimi, mikä minulla ensin oli. Mutta Kaitselmuksen tiet ovat minuun ansiottomaan nähden olleet vallan toiset, kuin olin osannut kuvitella.

Omaelämäkerta (1780). Chydenius 1986A, s. 426.