Ei tarvitse todistaa, että kohtuullinen kirjoitus- ja painovapaus on lujimpia peruspylväitä, mihin vapaa hallitustapa voi nojata, sillä muuten säädyillä ei koskaan saata olla tarvittavia tietoja säätääkseen hyviä lakeja, lainkäyttäjillä ei mitään valvontaa noudattaakseen niitä viroissaan, ja alamaisilla vain vähän tietoa lain vaatimuksista, virkavallan rajoista ja omista velvollisuuksistaan: oppi ja sivistys kukistetaan, karkeus ajatustavassa, puheissa ja tavoissa pääsee valtaan, ja kauhistuttava pimeys peittää muutamassa vuodessa koko meidän vapautemme taivaan.

Painovapausmietintö (1765). Chydenius 1986A s. 165.

Mutta minkään asian hyväksi en työskennellyt näillä valtiopäivillä niin ahkerasti kuin kirjoitus- ja painovapauden. Nordencrantzin kirjoitukset olivat jo siksi avanneet silmäni, että pidin sitä vapaan valtakunnan silmäteränä.

Elämäkerta (1780). Chydenius 1986A, s. 434-435.

Kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen, niin että kumpaakaan ei voi olla ilman toista. Mikäli kansa on vapaa, se hankkii itselleen painovapauden, mutta jos painotuotteet kahlitaan jonkinlaiseen holhoukseen, se on pettämätön merkki itse kansankin kahleissa olemisesta. Jopa itsevaltiaan hallitsemissa maissa, joissa sallitaan kirjoitus- ja painovapaus, alamaisten huomataan nauttivan parempia kansalaisoikeuksia kuin tietyissä maissa, missä ajatukset ja järki sidotaan painorajoituksin, vaikka ne ovat muuten vapaiden maiden maineessa.

Painovapausvaliokunnan mietintö 21.4.1766. Virrankoski 1986, s. 204.

Tuskin on himmeä pohjanpalo näkynyt taivaallamme, ennen kuin olemme luulleet sen ennustavan suloista aamunkoittoa; pieni leikkituli, loistava meteori, joka palaa hetken aikaa, on usein niin vallannut mielemme, ettemme ole tietäneetkään, ennen kuin olemme joutuneet oikealta kulkureitiltä pois. Me olemme luulleet niiden olevan kimaltelevia säteitä onnellisuuden saarelta, mutta palvottuamme hetkisen näitä pian sammuvia soihtuja olemme huomanneet ympärillämme meren tyrskyä ja korkeita kallioita: useimmat ovat joutuneet aivan ymmälle ja jättäneet sekä purjeet että peräsimen; toiset sanoneet: saamme pian ankkuroida toivottuun satamaan; mutta ne, jotka olivat terävänäköiset, sanoivat, että laiva hukkuu, jollemme muuta suuntaa.

Ei ole kylläksi vapaissa valtioissa, että muutamat ovat saaneet tämän selville. Enemmistön on ratkaistava asiat. Ne, jotka ovat ennättäneet niin pitkälle, ovat liian korkealla rahvaan yläpuolella; he ovat ihmisiä, jotka, innollaan saavutettuaan valtakunnan luottamuksen, pian salainen itsekkyys johtaa harhaan oikealta polulta; heitä on sentähden kunnioitettava, mutta ei palvottava, seurattava, mutta ei sokeasti.

Jotta se voisi tapahtua, on kansakunnan itsensä oltava valistunut, mutta siihen tarvitaan järkeä; se harjaantuu parhaiten, kun piirrämme ajatuksemme paperille. Mutta siihen ei ole suurtakaan yllykettä olemassa, jollei paino tee sitä yleiseksi. Totuudella ja viattomuudella on siinä jalo puolustus. Hyvettä ei tahri panettelijain painomuste, se puhdistuu kuonasta ja loistaa sitä kirkkaammin; se ei pelkää päivänvaloa, ei koskaan epäile valkeutta ja varoo kaikkein vähimmin vaaraa, jos se saa vallita.

Maastamuutto (1765). Chydenius 1986A, s. 55-56.