Verkkoartikkelit - Digitaalinen lukuseura


Tuomas Anhava

CHYDENIUS JA HÄNEN JÄLKIMAAILMANSA

(Julkaistu Parnasso 4/1978)

  Muutama vuosi sitten julkaisi Matti Klinge tässä aikakauskirjassa esseen aiheesta "Mikä mies Porthan oli?" (1) Esseen lähtökohtana on 1850-luvulla virinnyt Porthanin monumenttihanke ja pääasiana ne vaikeudet, joita Snellman ja Cygnaeus kokivat, kun kansakunnalle oli perusteltava että Porthan oli suurmies. Hieman yksinkertaistaen voi ongelman luonnehtia sanomalla että kaksi suuretta oli annettuina, Porthan ja melkein valmis patsas; tehtävänä oli osoittaa että ne liittyivät toisiinsa uskottavasti.

Liitos onnistui, kuten tiedämme. Kun seuraa Snellmanin ja Cygnaeuksen ponnisteluja, tekee mieli sanoa että se onnistui yli odotusten. Ruotsin vallan loppuvaihe Suomessa on saanut kulttuurihistoriallisen otsikon "Porthanin aika", ja kirjallisuudenhistoriamme uusimmassa yleisesityksessä on monialoitteinen professori nimetty 1700-luvun suurimmaksi suomalaiseksi. Ja silti, kun näin yhä kohoavasta patsaasta käsin lähestyy Porthanin suorituksia ja olemusta, palaa mieleen Snellmanin ja Cygnaeuksen kysymys - mikä mies hän oikein oli? Vastaukseksi tulee, että Porthanin tosiasiallinen suuruus on merkityksessä, jonka myöhempinä aikoina ovat saaneet ns. kansalliset tieteet. Hän on oman jälkikasvunsa itseihailun ruumistuma.

Olen aloittanut sivuamalla Porthan-ongelmaa siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin täsmälleen päinvastainen kuin ongelma nimeltä Anders Chydenius -vuosikymmentä vanhempi Porthanin aikalainen. Viimeksi kuluneet satasen vuotta on hänen aikaansaannoksensa tunnettu varsin hyvin; mutta kysyä sopii, kuinka on käynyt hänen vaikutuksensa ja jälkimaineensa. Vastikään meni sikäli merkkivuosi umpeen, että E.G. Palmén alkoi julkaista Chydeniuksen poliittisten kirjoitusten ensimmäistä, toistaiseksi ainoata laitosta vuonna 1877.(2) Se valmistui 1880 ja sai 1908 täydennyksekseen Georg Schaumanin elämäkerran, jonka liitteenä ilmestyivät Chydeniuksen vielä julkaisemattomat kirjoitukset. (3) Noista ajoista lähtien on siis tiedetty mikä mies hän oli.

Lähteäkseni kertaamaan, yksityisestä ja paikallisesta kohti yleistä: Anders Chydenius oli puhdasoppinen pappi, laumastaan huolehtivainen sielunpaimen, heltymätön kirkonrakentaja; salaojittaja ja kärryjen suunnittelija; lääkäri, eritoten oftalmologi, ja innokas rokottaja; musiikkimies, kuoron ja orkesterin perustaja; sitten mies joka ryhtyi kirjoittamaan yleishyödyllisistä ja kansantaloudellisista aiheista ja saavutti ensimmäisen voittonsa kokoamalla Pohjanmaan kaupunkien kauppavapauden perusteet vastaansanomattomaksi pamfletiksi; edelleen mies joka muistettavilla vuosien 1765-66 valtiopäivillä vaikutti siihen, että maahan saatiin silloisen maailman oivallisin kalastussääntö, ja ratkaisevasti siihen että Ruotsista tuli järjestyksessä toinen valtio jossa saatettiin voimaan painovapaus; ja mies joka vielä samoina vuosina ensi kerran kiteytti taloudellisen liberalismin ydinajatukset painetussa sanassa, kirjoituksessa Kansallinen voitto (Den Nationnale Winsten, Tukholma 1765). Vuosikymmentä, puoltatoista myöhemmin sama mies ajoi läpi asetuksen uskonnonvapaudesta ja viitoitti linjaa maatyöväen aseman parantamiseksi suuressa kiistakirjoituksessa isäntien ja palkollisten luonnollisesta oikeudesta: Tankar om Husbönders och Tienstehions Naturliga Rätt (Tukholma 1778). Hän esitti siinä työstä, tasa-arvosta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta näkemyksen, joka on yleisemmin omaksuttu vasta meidän vuosisadallamme.

Jo tämä pääkohtien luettelo tekee selväksi, että kysymyksessä on ollut suurmies, etenkin 'Ruotsi-Suomen' puitteissa ja mittasuhteissa. Hänen merkkitekojaan ei tarvitse lyhdyn kanssa etsiä, kuten Cygnaeus ja Snellman joutuivat etsimään Porthanin kohdalla; ja Chydeniuksella on se etu puolellaan, että toisin kuin Porthanin, monet hänen kirjoituksensa ovat yhä elävää ja mukaantempaavaa lukemista.

Mutta kuinka onkaan käynyt. Sanoin äsken, että Chydeniuksen työt ja päivät ovat satakunnan vuotta olleet tiedossa; mutta on todettava se rajoitus, että ne on tiedetty vain melko suppeassa asiantuntijain ja harrastajain piirissä. Jokaista sataa kohti, jotka hyvin ymmärtävät miksi Helsingin yliopistolla on Porthaniansa, tapaa ehkä yhden joka on perillä siitä että Kauppakorkeakoululla on Chydenia. 1903, kun sata vuotta oli kulunut Chydeniuksen kuolemasta, hänelle pystytettiin patsas Kokkolaan, rintakuva, ja tänä vuonna on samassa kaupungissa alkanut toimintansa nimikkoinstituutti; (4) mutta totuus on, että Porthanin, Lönnrotin, Cygnaeuksenkaan lailla tutunomaista kansallista hahmoa Chydeniuksesta ei ole vielä tullut.

Tämän ongelman varsinainen ilmentymä historiassa on se hiljaisuus, joka asettui Chydeniuksen vaiheille kuudeksi, kahdeksaksi vuosikymmeneksi hänen kuolemansa jälkeen. Kysymys on oikeastaan enemmästä kuin hiljaisuudesta: kuollessaan Chydenius kirjaimellisesti katosi yleisestä tietoisuudesta. On jotenkin aavemaista esimerkiksi lukea, mitä Snellman vuonna 1846 kirjoitti Saimaan elinkeinovapaudesta: pitkin matkoin teksti on lause lauseelta kuin Kokkolan rovastin sanelemaa, mutta mikään ei osoita että Snellman olisi tiennyt toistavansa ajatuksia, jotka edeltäjä oli yhtä tuikeasti ja samalla asialla lausunut kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Eikä Snellman todellakaan tiennyt. Kun hän vuonna 1858 Litteraturbladissa esittelee pikku elämäkertaa, jonka F.J. Rabbe oli Chydeniuksesta koonnut teokseen Finlands minnesvärda män, hän aloittaa arvelemalla että "Chydenius lienee ainakin nimeltä tuttu useimmille lukijoille", ja jatkaa kuvaamalla tämän toimintaa lyhyesti, syventymättä ja hieman suopeasti. (5) Asianmukaisesti ylistävin kääntein Snellman kyllä mainitsee Chydeniuksen "vapaamieliset mielipiteet kaikissa kansantaloudellisissa kysymyksissä" ja toteaa myös hänen "intonsa uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja sananvapauden puolesta". Mutta kuvauksesta näkee, ettei Snellmanilla ollut omakohtaista, perehtyen muodostettua mielikuvaa Chydeniuksen ajatuskannasta ja persoonallisuudesta; nimenomaan henkii esittelystä selvänä tosiasia, että Snellman ei ollut lukenut Chydeniusta eikä nähtävästi tullut myöhemminkään lukeneeksi, sillä kohta on Snellmanin painetuissa teoksissa ainoa jossa Chydenius mainitaan. Miten outoa, kun ajattelee Snellmanin ja Chydeniuksen hengenheimolaisuutta, tai maamme olojen ja sivistyneistön silloista rajallisuutta, tai vielä sitä, että Snellmanin tärkein opettaja Johan Jacob Tengström oli syntyisin Kokkolasta, Chydeniuksen sisarenpojan poika, ja Johan Jacobin appi arkkipiispa Tengström kasvanut paljolti Chydeniuksen hoivissa ja kirjoittanut hänestä arvostavat muistosanat Allmän Litteratur-Tidningiin Turussa 1803. (6) Lienee pakko päätellä, että Chydeniuksen tuotantoa ei edes lähimmän suvun valveutuneimmissa jälkipolvissa juuri luettu saati tietoa siitä välitetty edemmäksi. (7)

Selityksiä tähän hiljaisuuteen on esitetty monia, ilmiötä tosin varsinaisesti tutkimatta. On sanottu että "Chydenius kirjoitti ruotsiksi eikä jollakulla suurella maailmankielellä" ja ettei "hänen ajatuksistaan koskaan tullut totta", siinä syy. (8) Mutta toteutuihan moni Chydeniuksen ajatus, tapulioikeuksista paino- ja uskonvapauteen asti; ja miksi olisi ruotsiksi kirjoittaminen sysännyt miehen ulkoiseen pimeyteen 1800-luvun Suomessa? Edelleen on sanottu, että Kustaa III:n vallankaappaus 1772 hautasi Chydeniuksen ajatukset unohduksiin. (9) Tämä ei pidä paikkaansa. Axel Strindberg on tutkimuksessaan Arbetare och radikaler i 1700-talets Sverge osoittanut, että esimerkiksi Chydeniuksen siekailemattomiin esityksiin palkollisten oikeudesta palattiin Ruotsissa eri yhteyksissä vielä 1700-luvun viimeisinä vuosina, ja vuonna 1805 vihdoin annettu uusi palkollissääntö toteutti osan niistä - ne ehtivät siis vaikuttaa huojentavasti maatyöväen asemaan myös Suomessa. Tämän jälkeen Chydenius kyllä näyttää jäävän sivuun Ruotsissa käydystä taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Toinen selityslinja, edellisiä uskottavampi, lähtee Chydeniuksen aseman syrjäisyydestä: hän toimi Kokkolan-Tukholman akselilla, pääasiallisesti vain kaksilla valtiopäivillä, ei noussut valta-asemiin eikä mahtajain suosioon; käytännön näkökulmasta ja omantunnon pakosta hän puuttui ajankohtaisiin asioihin sitä mukaa kuin ne tulivat käsille, vaikeni sitten ja palasi Kokkolaan rakennuttamaan kirkkoa. Niinpä Chydeniuksen kirjaset vaikuttivat sen aikaa minkä kiistakirjaset vaikuttavat, ja hänen poliittinen toimintansa jäi tähdenlennoksi.

Tämä näkemys tuntuu pätevän hyvin etenkin Ruotsin osalta: siellä jatkui valtiollinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja keskustelijoita ilmaantui uusia ja omasta takaa. Mutta täällä, pitkäksi aikaa pysähtyvän Suomen puolella jää kumminkin ihmeteltäväksi, miten saattoi painua pimentoon Chydeniuksen tuotanto, joka olisi vielä kauan ollut meillä ajankohtaista ja voinut antaa herätteitä - kuten esimerkiksi puheena olleesta Snellmanin elinkeinovapausartikkelista voi päätellä.

Melko pitkälle riittäväksi selitykseksi tarjoutuu se, että Chydenius ei ollut pyrkinyt luomaan koulukuntaa, ja etenkin se että hän ei ollut yliopistomies. Porthanin kuoltua 1804 oli Turun Akatemiassa muu kuin luonnontieteellinen tutkimus ja opetus pitkään keskinkertaisuuksien käsissä, yhteiskunnallinen ajattelu ja kiinnostus oman maan aatehistoriaan sammuksissa. Ja 1820-luvulta alkaen kouliintui Suomen tulevien virka- ja merkkimiesten sukupolvi romantiikan ja Hegelin hengessä. Voi käsittää, että akateemisen näköpiirin laidalta putosi omapäinen valistusajan mies, maallisissa asioissa vannoutunut empiristi ja rationalisti, vaikka kuinka 'Iuonnonnero' ja vaikka hän kuinka olisi puoli vuosisataa sitten onnistunut tekemään Tukholmassa skandaalin, kaksikin, kun hän Alavetelin kappalaisena ilmaantui valtiopäivien julkisuuteen.

Aivan pohjia myöten nämä näkökohdat eivät vakuuta minua siitä, että Chydeniuksen katoaminen aatehistoriasta jäljettömiin olisi ollut pelkkä tahaton seuraus hänen asemastaan, hänen toimiensa tilapäisyydestä ja hänen epäakateemisuudestaan. Tulee aprikoineeksi, olisiko myös enemmän tai vähemmän tietoinen torjunta ollut vaikuttamassa. Muuan helposti mieleen nouseva arvelu, jota en ole nähnyt esitetyn, olisi se, että eritoten oman säädyn mieliä on saattanut kauankin kaihertaa tapa, jolla Chydenius miltei kaappauksenomaisesti sai Kustaa III:n avulla aikaan uskonnonvapausasetuksen; tämä kaiherrus on voinut ilmetä nimenomaan hänen elämäänsä ja toimintaansa koskevana vaikenemisena ja hänen kirjoitustensa unohtamisena. Pappissäädyssä ja myös maallikkojen parissa oli kuohunta ja katkeruus Chydeniuksen menettelyn johdosta tuolloin - vuonna 1778 - tunnetusti suuri ja syvä, (10) ja on ajateltavissa että sen muisto on varjostanut Chydeniuksen nimeä vielä 1800-luvun alkukymmenien teologivoittoisessa Turun Akatemiassa, saati muualla. Chydeniuksen myöhäistuotannon puhdasoppiset saarnakokoelmat eivät ehkä riittäneet sovittamaan asiaa sitkeissä mielissä.

Eräänlaisena rinnakkaisilmiönä olettamalleni kirkonmiesten myrtymykselle voisi mainita Ruotsin tiedeakatemian pitkävihaisuuden. 1770-luvun lopulla ehdottivat Chydeniuksen ystävät akatemiassa häntä kahdesti sen jäseneksi, mutta enemmistö ei hyväksynyt häntä kummallakaan kerralla. Akatemiaa hallitsevat merkantilistit eivät voineet antaa anteeksi murhaavaa ja kumoamatonta arvostelua, jonka Chydenius puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin oli kohdistanut valtiojohtoiseen byrokraattiseen suunnitelmatalouteen, jota vielä ohjasi pääkaupungin suurporvarien ahneus ja raha.

Chydeniuksen kirjoituksista, jos niitä tietäisi luetun, löytyisi kyllä paljain silmin näkyvä syy sekä aikalaisten että jälkipolvien torjuntaan: niiden lääkkeiden radikaalisuus, joita hän tarjoaa havaitsemiensa epäkohtien parannukseksi. Tai täsmällisesti sanoen: sen lääkkeen, sillä otti Chydenius "käsille minkä hyvänsä käytännön kysymyksen, lopputuloksena oli aina tabula rasa". (11) Kun hän osoitti ulkomaiden tuontimerenkulkua rajoittavan tuoteplakaatin, kalastustukiaisten ja kaupan säännöstelyn haitat, tarkoitus oli että plakaatti, tukiaiset ja säännöstely poistettaisiin; kun hän perusteli isäntien ja palkollisten luonnollisen oikeuden, tarkoitus oli että palkollissääntö kumottaisiin ja työsuhteet jätettäisiin vapaasti sovittaviksi; kun hän näytti esteet joita oli "suomalaisen rahvaan uutteruuden" tiellä, oli tähtäimessä koko maatalouslainsäädäntö. Kansallisen voiton päätesanoissa Chydenius kirjoittaakin, lempeästi niin kuin vain yhteisestä hyvästä varma ihminen voi kirjoittaa: "Yksi ainoa asetus on (... ) tullut minulle mieluisaksi työkohteeksi, nimittäin sellainen jolla voisin vähentää meidän asetuksiamme, ja sitä minä tahtoisin kaikkein ensimmäisenä ja tärkeimpänä suositella, ennen kuin mitään uusia nyt tehdään."

Tällainen on pyrkimys joka tulee vastaan kaikkialta Chydeniuksen tuotannosta, ja voi hyvin kuvitella että se 1800-luvun alkupuoliskolla on saattanut kavahduttaa satunnaisen suomalaislukijan pohtimasta saati levittämästä moista yltiöpäisyyttä. Sisarenpojan Jacob Tengströmin pääohjeena Venäjään liittymisen jälkeen oli varoittaa tavoittelemasta mitään muutoksia oleviin oloihin... Mutta me emme tiedä, lukiko Chydeniusta noina aikoina ylipäätään kukaan ja oliko siis tämäntapaisilla asenteilla ja reaktioilla osuutta hänen syrjäytymiseensä suomalaisten tietoisuudesta.

Yhtä kaikki: niin siis pääsi käymään, että Chydeniuksen ajatukset ja virikkeet eivät jääneet keskustelun ja historian dialektiikan kohteiksi. Ne eivät liittyneet Suomessa harjoitetun taloudellisen ja yhteiskunnallisen ajattelun valtavirtaan, ja siten on Chydenius suurmiehenämme verraten historiallinen, hän ei ole samalla tapaa elävää menneisyyttä kuin Snellman. Kun J.W. Arnberg ja Hans Forssell Ruotsissa 1860-luvulla paikansivat ja selvittivät hänen kansantaloudelliset ideansa, ensimmäisinä todeten mm. hänen ennakoineen Adam Smithiä, se oli jo historiankirjoitusta, Chydeniuksen välittömien vaikutusmahdollisuuksien aika oli kauan sitten mennyt ohi.(12) Vain historiallista mielenkiintoa on myös Georg Schaumanin ja häntä seurailleen Axel Strindbergin havainnoilla, että Chydeniuksen työväenkysymystä koskevat näkemykset joissakin suhteissa enteilevät sosialismia. Näyttää ilmeiseltä, että Chydeniuksessa oli varhaissosialistia osapuilleen saman verran kuin Adam Smithissä - siis aika vähän; myös Smith kiinnitti kriittistä ja realistista huomiota työväen asemaan ja pyrki sen parantamiseen.(13) Silti on sanottava, että juuri Chydeniuksessa on modernia käsitys tasa-arvoisuudesta ja varallisuuden oikeudenmukaisesta jakautumisesta; ja erityisesti ehkä se - mistä Jyrki Käkönen on huomauttanut - että kun Chydenius etsii keinoja olojen kohentamiseksi, hän ei koskaan lähde yksilön toimeliaisuudesta: yhteisön ja sen talouden on luotava yksilöiden toimeliaisuudelle tasaveroiset edellytykset.(14)

Ja toden totta: miesmuistissa on yhä aika, jolloin Chydeniuksen maastamuuttokiistakirjoituksen harmi ja paatos olisi kaikunut Suomessa tuttuna ja sytyttävänä:

Orjailla toisten työssä niin kauan kuin jaksavat, joutua häädettäväksi pois köyhyyteen vanhoilla päivillään ja kuolla kurjuudessa, siinä ne laakerit, joiden tulisi houkutella työtätekevää joukkoa rakastamaan isänmaata. (... ) Ennemmin he asuvat sellaisen kansan keskuudessa, jota tuskin ymmärtävät mutta jonka seassa voivat vapaasti liikkua, kuin omien veljien luona, missä kaikki on kehnoa ja kuollutta, ja kaikista heidän teoistaan lukee tämän tunnuslauseen: isänmaa vailla vapautta ja ansiotyötä on suuri sana jolla on vähäinen merkitys.

Niin menee jalo työläisjoukkomme meiltä. Eikö se merkitse mitään? Se joukko se on joka pistää jokaisen leipäpalan suuhumme; heidän verojensa ja heidän ammattiensa avulla me puemme ja koristamme ruumiimme, jota ilman sitä ei voi edes esi-isien kunnian tai aatelisen syntyperän nojalla erottaa työläisen ruumiista. Korkeus haihtuu ilmaan, kun kukaan ei meitä palvele, ja herruus on lopussa, kun kuuliaiset ovat poissa.(15)

Mutta tämä kova puhe ei kantautunut 1700-luvulta meidän päiviimme. Kansantaloudelliset teoriat ovat kulkeneet Chydeniuksen ja toistensa ohi, samoin yhteiskunnalliset aatteet ja pohjapiirustukset; yksi virtaus vain on ollut pysyväinen, jalon työläisjoukon pako maasta. Koska Chydenius oli valtiopäivämies ja pohti käsillä olevia ongelmia määränä ajankohtaiset toimenpiteet, hän ei rakentanut oppijärjestelmää - sellaiseen hänellä ei ollut luontumustakaan, eikä hän jättänyt jälkeensä etevää erittelyn välineistöä jälkipolvien sovellettavaksi. Hänen suurenmoisen yksinkertainen yleisohjeensa - jonka voisi tiivistää lauseeksi 'pois kaikki mikä on tiellä' - käy vuosisata vuosisadalta vaikeammaksi panna täytäntöön, kun pienten kansojen talous on ylitse näkemättömästi sidoksissa koko maailman talouteen. Silti olisi hätiköityä sanoa, että Chydeniuksen anti on vanhentunut ja tyhjiin ammennettu. Häneltä tuskin löytää keinoja ja ratkaisuja, mutta sitä vastoin kyllä osviittaa potilaan tilan sumeilemattomaan toteamiseen, diagnostisiin oivalluksiin. Chydeniuksen huomiot voimakkaiden keskusten ja heitteillä olevien äärialueiden suhteista ovat yhtä tuoreita kuin kaksi vuosisataa sitten. Hänen toteamuksensa taloudellisen ja hallinnollisen vallankeskityksen seuraamuksista ovat jälleen herättäviä aikana, jolloin ekologia povaa hajasijoitusta, pieniä yksikköjä, niukkaa taloutta.

Chydeniuksen painuminen lähes vuosisataiseen unohdukseensa on historian luento sinänsä. Ei voine olla epäilystä siitä, että hänen konkreettinen, kokemukseen ankarasti pitäytyvä lähestymistapansa, hänen järkevyytensä ja yhteiskunnallinen eetoksensa olisivat hyvin hedelmöittäneet 1800-luvun suomalaista ajattelua ja asenteita, jos olisivat olleet niissä myötä. Puhumatta nyt siitä, että jos Chydeniuksen proosa olisi alun pitäen ollut kansantalous- ja yhteiskuntatieteissämme nasevuuden ja selkeyden esikuvana, olisi näillä aloilla kukaties tuotettu lukukelvotonta tekstiä muutama juoksukilometri vähemmän.

Ja historian luento jatkuu. Amerikkalainen Carl G. Uhr kirjoittaa tutkielmassaan Chydeniuksesta: "Hänen tapauksensa on epätavallinen, tekee mieli sanoa ainutlaatuinen, sen tehokkaan tavan ansiosta, jolla hän päätyi määrättyihin, tärkeisiin taloudellisiin oivalluksiin ilman, että olisi harkitusti soveltanut mitään metodia (... ) Näyttää siltä, että Chydeniuksen kaltainen ilmentymä on mahdollinen tai todennäköinen vain silloin, kun oppi tai tiede on vielä muotoutumisvaiheessaan ..."(16)

Mitä tästä kostumme? Muun muassa sen, että etenkin ongelmallisissa ja selkiintymättömissä tilanteissa, uusien menettelytapojen ja teorioiden muotoutumisvaiheissa on syytä seurata, mitä ennakkoluuloton, koulittu mutta kokemusperäinen tarkastelija voi nähdä sopivan syrjäiseltä havaintopaikalta. Hänen näkemyksensä on vähintäänkin syytä tutkia, jotta ... niin, jotta historia ei turhaan toistuisi. Senkin takia on oivallista, että suomalaiseksi radikalismiksi nimetty Ruotsin vapaudenajan ilmiö näkyy saavan yhä huomattavamman sijan historiamme yleisesityksissä, keskushahmoinaan Pehr Forsskål, Anders Chydenius ja Alexander Kepplerus. Se on muistamisen ja miettimisen arvoinen vaihe keskusten ja periferiain suhteissa.

Mutta historian luento jatkuu vielä tovin, edelleen Carl Uhrin suulla:(17) "Chydenius keskittyi etupäässä sellaisiin kysymyksiin, joilla on suoranainen tai ainakin havaittavissa oleva epäsuora vaikutus yhteiskunnan 'vähäosaisten' hyvinvointiin, siihen kansanosaan, johon hänen seurakuntansa maanviljelijät, (... ) merenkulkua harjoittavat maanviljelijä-kalastajat sekä Kokkolan ja sen ympäristön vähittäis- ja tukkukauppiaat kuuluivat. ( ... )

"Chydenius onnistui kuitenkin esittämään käsittelemänsä paikallisluontoiset ongelmat laajakantoisempina ja syvällisempinä, kysymyksinä, jotka vaikuttavat koko kansakunnan yleiseen hyvinvointiin."

Lähdeviitteitä ja huomautuksia

1. Parnasso 3/1974. (takaisin)
2. E.G. Palmén (toim.): Politiska skrifter af Anders Chydenius, Helsinki 1877-80. Sisältää historiallisen johdannon, ss. I-CCXIII. (takaisin)
3. Georg Schauman: Biografiska undersökningar om Anders Chydenius ( ... ) jämte otryckta skrifter af Chydenius, Helsinki 1908. (takaisin)
4. Käsillä olevan kirjoituksen ensimmäinen versio on pidetty esitelmänä Chydenius-instituutin perustavassa kokouksessa Kokkolan raatihuoneella 15.11.1977 ja julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 16. ja 17.11.1977.(takaisin)
5. J.V. Snellman: Samlade arbeten VII, Helsinki 1895, ss. 215-16.(takaisin)
6. Allmän Litteratur-Tidning n:o 58, Turku 22.7.1803. Tekstissä edellä mainittu F.J. Rabben elämäkerta toistaa, kuvaavaa kyllä, Tengströmin nekrologin sellaisenaan, täydennyksenä vain lyhyt johdanto ja muutama seloste Chydeniuksen tärkeimmistä kirjoituksista; palkollisten oikeuksia käsittelevä pamfletti käsitellään erityisen lyhyesti ja ylimalkaisesti sivuuttaen Chydeniuksen perusnäkemykset.(takaisin)
7. J.J.Tengström julkaisi erinäisiä kirjoituksia Suomen vanhemmasta historiasta, mm. alun tutkielmaan Österbottens Handel i äldre tider (Joukahainen 2, Helsinki 1845, ss. 1-22). Sen johdannossa hän mainitsee Chydeniuksen Pohjanmaan kaupan vaiheisiin liittyvänä "mainiona ja unohtumattomana" nimenä, joka kuuluu "koko isänmaan historiaan". Maininnan lyhyt- ja suurisanainen selviömäisyys on hieman ihmetyttävä vaiheessa jolloin Chydenius on ollut unohduksensa pohjalla; edellinen Joukahainen-albumi (1843) esim. sisälsi Topeliuksen puheen Om Österbotten (v:lta 1841), jossa luetellaan muutamia Pohjanmaasta ja sen taloudellisista oloista kirjoittaneita henkilöitä, heidän joukossaan Jacob ja Samuel Chydenius, mutta ei Andersia. Tengströmin maininnan ihaileva sävy tekee yhä arvoituksellisemmaksi sen, että hän historianharrastuksestaan huolimatta ei missään esitellyt Chydeniusta eikä ilmeisesti muutenkaan välittänyt tämän perintöä edemmäs.(takaisin)
8. Jyrki Käkönen: Chydenius som u-områdesideolog, Vasabladet 22.9.1971.(takaisin)
9. Spectrum, 2. osa, artikkeli Chydenius, Anders.(takaisin)
10. Ks. esim. Tor Krook: Anders Chydenius, Vaasa 1952, ss. 46-48. (takaisin)
11. Eli F. Heckscher: Anders Chydenius, teoksessa Ekonomisk-historiska studier, Tukholma 1936, s. 127. (takaisin)
12. J.W. Arnberg: Anteckningar om Frihetstidens politiska ekonomi I, Upsala 1868, ss. 206-15, ja Hans Forssell Arnbergin teoksen laajassa esittelyssä Merkantilism, Svensk Tidskrift 1868; kirjoitus sisältyy kokoelmaan Studier och kritiker, Tukholma 1875; Chydeniuksesta eritoten ss. 158-60. Arnberg (1832-1900) ja Forssell (1843-1901) olivat kumpikin alkuaan historioitsijoita, erikoisalanaan yhteiskunnalliset ja taloudelliset kysymykset, ja sittemmin hallintomiehiä ja poliitikkoja. (takaisin)
13. Schauman mt. ss. 486-89 ja Axel Strindberg: Arbetare och radikaler i 1700-talets Sverge, Tukholma 1935, ss. 160-61; Chydeniuksen palkollisten oikeuksia koskevien ajatusten kantautumisesta edelleen 1790-luvun Ruotsissa ss. 165-66. Heckscher huomauttaa mt. s. 135 Strindbergin väitteitä kritikoiden, että Schauman ei enää luonnehdi Chydeniusta "esisosialistiksi" johdannossaan englanninnokseensa Anders Chydenius: The National Gain (Lontoo 1931). (takaisin)
14. Käkönen, mainittu kirjoitus. (takaisin)
15. Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: Mikä mahtaa olla syynä siihen, että niin paljon väkeä Ruotsista vuosittain muuttaa maasta ( … ), teoksessa Antti Chydenius: Valitut kirjoitukset, suom. V. Malinen, Helsinki 1929, ss. 46-47. (takaisin)
16. Carl G. Uhr: Antti Chydenius 1729-1803, suom. Pirkko Grünbaum, Helsinki 1965, s. 11. (takaisin)
17. Mt. s. 12. Kurs. minun. (takaisin)