|
 |
|
|
Rakentaja
Chydeniuksen elämän viimeiset
vuosikymmenet olivat edelleen aktiivista aikaa, vaikka hän
vaikenikin poliittisesti koko 1780-luvun. Hän osallistui tosin
valtiopäiville vielä kolmannen kerran Gävlessä
1792, mutta nämä valtiopäivät jäivät
vähämerkityksisiksi oppositiohengen kasvua pelänneen
kuninkaan keskeytettyä ne alkuunsa.
Chydenius kirjoitteli edelleen, mm. salpietarin
ja oopiumin valmistuksesta, isorokkorokotuksesta mutta myös
Lapin asuttamisesta ja Suomen maatalouden kehittämisestä.
Laajin kirjoitustyö (yli 1000 sivua) koostui kuitenkin
kirjoituskilpailua varten syntyneistä saarnoista, jotka
ilmestyivät 1781-85.
Näkyvimmän jäljen toiminnastaan
Chydenius jätti kotiseurakunnassaan erilaisten
rakennushankkeiden toteuttajana. Suurimittaisin oli 1500-luvun alusta
peräisin olevan kivikirkon laajennus vuosina 1786-89. Myös
kaupungin puista kirkkoa ehostettiin, ja kaupungin lähelle nousi
tiilestä muurattu kalmisto. Pappila sai kivestä ja
tiilestä rakennettuja talousrakennuksia, jotka edustivat aikansa
moderneja rakennustapoja.
Chydenius nimitettiin vuonna 1781
lääninrovastiksi, jonka tehtäviin kuului valvoa
Kokkolan, Kruunupyyn, Kälviän ja Lohtajan
kirkkopitäjien kirkollista elämää. Omassa
pitäjässään hän johti myös maallista
hallintoa, jota ei vielä tuohon aikaan ollut erotettu
kirkollisesta. Innolla hän osallistui mm. sisämaahan
(Jyväskylän suuntaan) vievän tien suunnitteluun:
tarinan mukaan hän merkitsi linjauksen omakätisesti
maastoon.
Myös lääkintätoimen
harrastus säilyi Kokkolan vuosina: Chydenius valmisti
lääkkeitä ja kirjoitti reseptejä, suoritti joskus
myös jonkin silmäleikkauksen. Venäjää
vastaan 1788-90 käydyn sodan aikana hän perusti Kokkolaan
tilapäisen sairaalan.
Chydenius oli ahkera kirjallisuuden harrastaja
sekä kirjoittajana että lukijana, ja ilmeisesti hän
vaikutti suuresti siihen, että Kokkolaan perustettiin lukuseura
vuonna 1800, pari vuotta Vaasan ja Turun jälkeen. Lukuseurat,
joiden esikuvat saatiin Yhdysvalloista (Benjamin Franklinin The
Library Company of Philadelphia) ja
Keski-Euroopasta, olivat eräänlainen julkisen
kirjastotoiminnan esivaihe.
|
|
|
|
