Painovapaus
Painovapaus liittyi hyvin oleellisesti
valistuksen ihmisoikeuksien ja demokratian vaatimuksiin: erityisen
kärkevästi sensuuria vastustivat ranskalaiset valistusfilosofit,
heidän kotimaassaan kun oli lähes mahdotonta arvostella
valtiota tai kirkkoa.
Ruotsissa oli yksinvaltiuden kaudella perustettu valtiollinen
sensorin virka. Kaikki kirjallisuus oli tiukan ennakkosensuurin
alaista. Vapaudenajan alkuvuosikymmeninä sensuuria tiukennettiin
entisestään.
 Vuosina
1746-1766 sensorina toimi Niclas von Oelreich, jolla oli
siis yksin oikeus päättää, mitä sai julkaista.
Oelreichiin tiivistyivät monet sensuurin ongelmat. Hän
julkaisi itse hattuja tukevaa lehteä, mutta esti myssyjen
kirjoittelun. Koska sensori sai palkkionsa kirjoittajalta, hän
oli myös avoimesti ostettavissa. Poliittisten suhdanteiden
muuttuessa 1760-luvulla Oelreich loikkasi myssyjen riveihin.
Hattujen käyttäessä sensuuria poliittisena aseena
alkoivat etenkin radikaalit myssyt vaatia painovapautta.
PAINOVAPAUS
Ei tarvitse todistaa, että kohtuullinen
kirjoitus- ja painovapaus on lujimpia peruspylväitä,
mihin vapaa hallitustapa voi nojata, sillä muuten säädyillä
ei koskaan saata olla tarvittavia tietoja säätääkseen
hyviä lakeja, lainkäyttäjillä ei mitään
valvontaa noudattaakseen niitä viroissaan, ja alamaisilla
vain vähän tietoa lain vaatimuksista, virkavallan rajoista
ja omista velvollisuuksistaan: oppi ja sivistys kukistetaan, karkeus
ajatustavassa, puheissa ja tavoissa pääsee valtaan,
ja kauhistuttava pimeys peittää muutamassa vuodessa
koko meidän vapautemme taivaan.
Poliittinen sensuuri poistetaan
Anders Chydenius toimi vuosien 1765-1766
valtiopäivillä erittäin aktiivisesti painovapauden
puolesta. Lopullinen päätös noudattaa Chydeniuksen
muistioissaan ja kannanotoissaan edustamaa linjaa.
Chydenius myös käännätti
ruotsiksi alunperin ranskalaisen
Jean-Baptiste Du HaldenDescription de la Chine
-teokseen sisältyneen kuvauksen Kiinan
painovapaudesta. Valtiopäiväkeskustelussa Chydenius esitti
Oelreichille, että tämän tulisi menetellä samoin
kuin englantilainen sensori Gilbert
Mabbott, joka erosi virastaan vuonna
1649 todettuaan sensuurin tarpeettomaksi. Chydenius julkaisi
myöhemmin Mabbottin kertomuksen.
Vuoden 1766 painovapausasetus, joka
säädettiin perustuslakina, takasi ruotsalaisille laajemman
painovapauden kuin missään muualla. Lisäksi lähes
kaikki viralliset asiakirjat tulivat julkisiksi.
Lainsäädännön ja hallinnon poliittinen arvostelu
oli nyt mahdollista. Sen sijaan hengellinen kirjoittelu säilyi
edelleen ennakkosensuurin alaisuudessa.
|
