|
 |
 |
 |

Paimen
Järki ja raamattu
Chydeniusta on usein pidetty uskonnollisesti
konservatiivina. Hänen uskonnolliset näkemyksensä
ja hänen harjoittamansa kirkkokuri eivät kuitenkaan olleet
mitenkään poikkeavia ajan papiston joukossa.
Chydeniuksen uskonkäsityksessä
yhdistyvät pietismi, joka korosti ihmisen omakohtaista
uskonelämää, ja ajan rationaalinen teologia, joka
esim. katsoi, että maallisen onnen tavoittelu oli Jumalan
tarkoitusten mukaista.
Siten Chydeniuksen toiminta yhteiskunnallisten
kysymysten parissa ei ollut millään tavalla ristiriidassa
hänen uskonnollisen vakaumuksensa kanssa, vaan erottamaton osa
sitä.
Chydeniuksen yhteys seurakuntalaisiinsa oli
hyvin tiivis. Pappilan suuressa salissa pidettiin sunnuntaisin
seuroja, jotka olivat tulleet kuuluisiksi jo Alavetelin vuosina.
Chydeniuksen menetelmänä oli erityisesti keskustelu, jonka
avulla hän pyrki "valistamaan, vakuuttamaan ja liikuttamaan"
seurakuntalaisiaan.
LEMPEÄ KÄÄNNYTYS
Kokemus sekä kaikkien aikojen
historiat todistavat kiistämättömästi, että
Jumalan siunatessa lempeys, kärsivällisyys, valistus ja
sävyisä opetus ovat ainoat keinot, jotka oikein voivat
käännyttää erehtyväisiä ihmisiä.
Ja olkoon kaukana meistä kaikista, jotka muodostamme Ruotsin
valtakunnan papiston, se epäluottamus Jumalan ilmoitettuun
sanaan ja pyhään evankeliseen oppiin, että me
pelkäisimme sen mitenkään järkkyvän sen
johdosta, että jotkut muukalaiset, toisiinkin uskontokuntiin
kuuluvat, voisivat tulla asettumaan meidän keskuuteemme, jos he
eivät heti tahtoisi sitä hyväksyä, vaan
hiljaisuudessa ja kurissa, itsekukin vakaumuksensa mukaisesti,
palvelisivat iankaikkista ja kaikkivaltiasta Jumalaa, meidän
kaikkien isäämme.
Uskonnonvapaus
Toisiin uskontokuntiin kuuluvien oleskelun ja
uskonnonharjoituksen sallimisesta keskusteltiin Ruotsissa pitkin
1700-lukua. Taustalla olivat osittain puhtaasti taloudelliset syyt:
ulkomaisten ammattimiesten maahanmuuttoa pidettiin suotavana.
Lisäksi vaikuttivat useiden henkisten auktoriteettien, aluksi
Locken ja Pufendorfin sekä sittemmin valistusfilosofien
uskonnonvapautta puoltavat näkemykset.
Jonkinlaisia oikeuksia uskonnon harjoittamiseen
saivat jo vuosisadan alkupuolella reformoidut, sitten katoliset ja
lopulta Kustaa III:n aikana myös juutalaiset. Kirkko vastusti
tätä kehitystä jatkuvasti.
Chydenius ja muistio
Kustaa III halusi myös uskonnonvapauden
alueella osoittaa valistuneisuuttaan ja tässä
tarkoituksessa hän vuosien 1778-1779 valtiopäivillä
järjesti niin, että tehtiin asiaa koskeva aloite.
Asiaa koskevan muistion esittäjäksi
saatiin Anders Chydenius, jonka näkemyksiin tällaisen asian
edistäminen sopi. Luultavasti Chydenius halusi myös
vahvistaa omaa poliittista vaikutusvaltaansa kuninkaaseen päin.
Muistiossa, jota ei siis voi pitää
täysin Chydeniuksen itsenäisenä työnä,
esitetään ulkomailta muuttaneille rajoitettua
uskonnonvapautta. Pappissääty vastusti muistiota kolmen
muun säädyn kannattaessa.
Vuonna 1781 annettu uskonnonvapausasetus, joka
koski vain kristittyjä, muutti ulkomaalaisten asemaa vain
vähän, eikä aina parempaan suuntaan: esim. katolisista
tuli nyt tavallisia Ruotsin alamaisia, mikä huononsi heidän
asemaansa tuntuvasti.
SORTOA KRISTINUSKON
NIMISSÄ
On surkeata lukea historiasta Englannin ja
Hollannin Bataviassa olevista siirtomaista, kuinka lukuisat
siellä asuvat pakanat ennen olivat ja mikä uskomaton
määrä tavaroita sieltä voitiin laivoilla
kuljettaa; mutta sen sortovallan aikana, jonka alaisina he nyt ovat
ison aikaa olleet, maa on suurimmaksi osaksi hävitetty ja
asukasluku vähentynyt kahteen kolmannekseen. Ei
myöskään saata kyyneleitä vuodattamatta katsella
Espanjan alusmaita Meksikossa, missä saa nähdä
mitä ihanimman maan suureksi osaksi olevan hävitettynä
ilmeisellä väkivallalla ja ylimysvaltaisilla asetuksilla.
Ihmisyys vuotaa verta nähdessään pakanain omien
ruhtinasten alaisina kasvavan väkiluvun ja rikkauden puolesta,
mutta häviävän sellaisen herruuden alla, joka on
saanut nimensä Jeesuksen kalliista opista. Lukemattomat
esimerkit Euroopassa vakuuttavat meille samaa.
|
|
 |



|