|
 |
|
|
Nuori Anders
Suku ja perhe
Chydenius-suvun alkuperä on
hämärän peitossa: tiedetään vain, että
se on lähtöisin Varsinais-Suomesta. Ensimmäisenä
tätä nimeä käytti Andersin isoisä, Rymättylän
kirkkoherra Andreas Chydenius. Tämän poika Jakob
joutui Suuren Pohjan sodan aikana pakenemaan Ruotsin puolelle. Monien
koettelemusten jälkeen hän valmistui papiksi vuonna 1726.
Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton kasvatti-isänsä
tyttären Hedvig Hornaeuksen kanssa ja siirtyi kappalaiseksi
Sotkamoon, Koillis-Suomen erämaapitäjään.
Perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta,
joista kolme poikaa ja kolme tytärtä eli aikuiseen
ikään. Pojista Samuel kuoli vuonna 1757 naimattomana. Koska
Andersin avioliitto oli lapseton, nykyinen Chydenius-suku koostuu
nuorimman veljen Jakobin jälkeläisistä. Sisarten
jälkeläisissä on esim. Tengström-suvun
edustajia, joista tunnetuimpia on arkkipiispa Jakob Tengström.
Korpien kasvatti
Anders Chydenius syntyi Sotkamossa vuonna 1729
ja varttui nuorukaiseksi jylhän erämaaluonnon keskellä
Kuusamossa, jonka kirkkoherraksi isä Jakob Chydenius nimitettiin
1734. Seutu oli köyhää, ja harvalukuinen
väestö sai elatuksensa vielä pääosin
kaskenpoltosta. Kirkkoherran toimialue, Kuusamon eli Kemin Lapin
seurakunta ulottui hyvin laajalle, aina Kittilään ja
Inariin asti. Koska säätyläisiä oli
vähän ja koska papin perhe oli jatkuvasti
kanssakäymisissä paikallisten asukkaiden kanssa, Anders
oppi hyvin myös suomen kielen: kotikieli oli luonnollisesti
ruotsi.
Koulunkäynti
Kuusamossa Jakob-isä antoi pojilleen
alkeisopetuksen, jota Anders myöhemmin muisteli:
Hän ei
valinnut sitä yleistä tapaa, että opetuksella
rasitetaan vain lasten muistia. Hän opetti heitä
ajattelemaan ja pyrki samalla siihen, että järki
lämmittäisi kynttilänä sydäntä
hyveeseen ja jumalanpelkoon.
Anders lähti veljensä
Samuelin kanssa vuonna
1739 Oulun triviaalikouluun, jonka rehtorina toimi heidän enonsa
Samuel Hornaeus. Hattujen sodan (1741-43) aiheuttaman keskeytyksen
jälkeen veljekset jatkoivat opintojaan Torniossa, jossa tunnettu
pedagogion rehtori ja uskonnollinen kirjailija Johan Wegelius antoi
heille yksityisesti yliopistoon valmentavaa opetusta.
Kokkolaan
Jakob Chydenius nimitettiin vuonna 1746
Kokkolan kirkkoherraksi. Pitäjä käsitti
tämänhetkisen kaupungin alueen lisäksi Alavetelin
(nykyisin osa Kruunupyyn kuntaa) sekä nykyiset Kaustisen,
Vetelin, Halsuan ja Perhon kunnat: matkaa rannikolta
pitäjän itäiselle rajalle kertyi yli 100 km. Kuusamoon
verrattuna pitäjä oli vauras ja runsasväkinen,
väkiluku oli 1740-luvun lopussa n. 3000 henkeä.
Kirkkoherran apuna oli kaksi kappalaista, pitäjänapulainen,
pedagogion rehtori sekä Ylivetelin kappalainen.
Kokkolan kaupungin kartta vuodelta 1710.
Svenska riksarkivet.
Kokkola 1700-luvulla
Vuonna 1620 perustettu Kokkolan kaupunki oli
pitäjän ja sen lähialueen taloudellinen keskus.
Asukkaita kaupungissa oli 1700-luvun puolivälissä n. 900.
Näistä kuului yhteiskunnan yläkerrostumaan,
kauppaporvareihin n. 180 henkeä; muutamia
säätyläisiä lukuun ottamatta loppuosa
käsitti pääasiassa käsityöläisiä,
alempaa porvaristoa, merimiehiä ja näiden
palvelusväkeä.
Maatalouden rinnalla Kokkolanseudulla oli kaksi
merkittävää sivuelinkeinoa: tervanpoltto ja
laivanrakennus. Kokkola oli ajoittain Suomen suurin tervasatama.
Kaupan ja laivanrakennuksen kasvua rajoitti kuitenkin se, että
suora vienti ulkomaille oli kiellettyä vuoteen 1765 asti.
Vaikka Kokkolanseutu olikin kaukana valtakunnan
keskuksista, se ei ollut nykyaikaisessa mielessä
syrjäseutua: meri yhdisti. Suotuisilla tuulilla matka Tukholmaan
taittui viikossa, ja kauppalaivat välittivät paitsi tavaraa
myös sivistystä: uutisia, ajatuksia, lehtiä ja
kirjoja.
Chydeniuksen opinnot
Vuonna 1745 Anders ja Samuel Chydenius
kirjoittautuivat Turun akatemiaan. Aluksi Anders opiskeli filosofiaa
ja latinaa. Myöhemmät opinnot painottuivat
luonnontieteisiin:
Filosofisten tieteiden
lisäksi olin hyvin kiinnostunut matematiikasta, varsinkin
geometriasta, tähtitieteestä,
gnomoniikasta
[oppi aurinkokellojen
rakentamisesta]
, mekaniikasta ja jossain
määrin algebrasta.
Opiskellessaan Upsalassa 1750-1751 hän
perehtyi lisäksi kemiaan.
Vaikka Anders Chydeniuksen pääopinnot kohdistuivat teologiaan,
hän olisi ilmeisesti hyvin voinut antautua luonnontieteilijän
uralle: monet ajan johtavista luonnontutkijoista olivat samalla
teologeja.
Professoreita
Chydeniuksen opettajista Turun akatemiassa
on syytä mainita kolme, jotka kaikki olivat Linnén oppilaita
ja luonnontutkimuksen edistäjiä. Johan Browallius
oli jo 1730-luvulla propagoinut luonnontieteiden hyödyllisyydestä.
Teologian professorina ja sen jälkeen Turun piispana toiminut
Browallius oli luonnollisen teologian merkittävä edustaja.
Karl Fredrik Mennander välitti
Chydeniukselle Pufendorfin luonnonoikeudellisia näkemyksiä.
Fysiikan professorina hän oli puhdasoppinen tieteen hyödyn
puolestapuhuja. Myöhemmin hän toimi piispana ja oli myös
kiivas hattupuolueen kannattaja.
Turun yliopisto sai vuonna 1747
erityisen talousopin professuurin. Sen ensimmäinen haltija
oli Pehr Kalm. Myös hänen tutkijanasenteensa oli hyvin
käytännönläheinen. Mennanderin tapaan hänkin
suosi paikallistutkimuksia, jotka kohdistuivat usein kotimaakuntaan
Pohjanmaahan. Ilmeisesti Anders Chydenius oli Upsalassa myös
maineikkaan kemistin Johan Gottschalk Walleriuksen oppilaana ja
kuunteli Linnén luentoja.
Myös Samuel Chydeniuksella,
joka vuodesta 1753 toimi Turun akatemian ensimmäisenä
kemian ja mineralogian dosenttina, oli ilmeisen suuri vaikutus nuorempaan
veljeensä. Lupaava tiedemiesura katkesi yllättäen
1757, kun hän hukkui Kokemäenjokeen tutkimuksia suorittaessaan.
Tuohivene
Anders Chydeniuksen maisterinväitöskirja
käsitteli "amerikkalaisia tuohiveneitä": Kanadan intiaanien
ja sittemmin ranskalaisten käyttämiä kevytrakenteisia
kanootteja, joiden pääasiallinen materiaali oli koivuntuohi.
Pro gradu tehtiin talousopin professori Pehr Kalmin johdolla ja
se perustui pääasiassa Kalmin havaintoihin.
Pehr Kalm teki 1747-1751 kuuluisan
matkansa Pohjois-Amerikkaan. Matkan tavoitteet kertovat hyödyn
aikakauden ajattelutavasta: haluttiin löytää väri-,
mauste- ja muita kasveja, joita kotimainen maatalous ja teollisuus
voisi hyödyntää. Matkan tulokset jäivät
tältä osin hyvin laihoiksi: kasvit eivät menestyneet
Suomen ilmastossa. Kalmin kirjoittamasta matkakuvauksesta tuli sen
sijaan kuuluisa: se käännettiin jo 1700-luvulla englanniksi,
saksaksi ja hollanniksi ja on yhä alansa keskeistä lähdeaineistoa.
Suomessa tuohivene ei saavuttanut
Kalmin ja Chydeniuksen toivomaa suosiota. Turun akatemiassa rakennettiin
joitakin mallin mukaisia veneitä, ja jopa kuningas Adolf
Fredrik I uskaltautui kokeilemaan sellaista Suomen-matkallaan
1752. Siirryttyään papinvirkaan Chydenius yritti saada
myös Alavetelin talonpojat innostumaan tästä uutuudesta,
mutta sai heiltä vain lempinimen "Näver-Ant", "Tuohi-Antti".
|
|
|
|
