|
 |
|
|
Merkantilismi
Talouselämää 1700-luvulla
hallinnutta ajattelua kutsutaan nykyään merkantilismiksi:
sen tavoitteena oli viennin ja vientiteollisuuden suosiminen ja
aktiivisen kauppataseen saavuttaminen. Taustalla oli käsitys,
että varallisuus on maailmassa vakio, jolloin taloudellinen
kasvu on mahdollista ainoastaan kilpailijoiden kustannuksella.
Merkantilismiin liittyy keskitetyn valtiokoneiston voimakas ja
yksityiskohtainen puuttuminen talouselämän toimintaan.
Säädökset antoivat kaikkien yhteiskuntaryhmien
toiminnalle selvät rajat, joiden rikkomisen katsottiin johtavan
kaaokseen.
Merkantilistista politiikkaa perusteltiin kansakunnan
varallisuuden kasvattamisella. Kuitenkin
käytännössä sen voidaan katsoa palvelleen
lähinnä vientiä harjoittavien suurliikemiesten etuja.
Keskitetty valtio muodosti välineen, jonka
säädösten avulla voitiin esim. tehokkaasti
estää haitallinen kilpailu.
 Tervahauta
Edward D. Clarken teoksessa Travels in various Countries of Europe,
Asia and Africa. London 1824.
Kritiikki herää
Merkantilismin riittämättömyys vallitseviin
olosuhteisiin kävi 1700-luvun puolivälissä yhä
ilmeisemmäksi. Ranskalaisten valistuskirjailijoiden aatteet
alkoivat saada enemmän huomiota Ruotsissakin. Ruotsissa
tunnettiin hyvin mm. esifysiokraatit Plumard de Dangeul ja
markiisi Mirabeau, joiden teoksia käännettiin
myös ruotsin kielelle.
Esifysiokraatit katsoivat, että maanviljely oli ainoa todella
tuottava elinkeino ja että sen avulla voitiin - vastoin
merkantilistista käsitystä - saada aikaan "uutta"
varallisuutta, ilman ylijäämäistä
kauppatasettakin.
Ruotsissa, jossa muiden elinkeinojen osuus oli vähäinen,
maanviljelyksen edistäminen oli ollut merkantilistienkin
tavoitteena. Kuitenkin esifysiokraattien vaatimukset
elinkeinovapaudesta saivat vastakaikua.
Vapauden ajan keskeiset vuosikymmenet vallassa ollut hattupuolue,
joka pitkälti toi esille suurporvariston ja virkamiehistön
Tukholma-keskeisiä näkemyksiä, vastasi suurelta osin
merkantilismin ruotsalaisesta sovelluksesta. Hattujen aseman
horjuessa 1760-luvulla kritiikki puolestaan syntyi lähinnä
myssypuolueessa, joka edusti selvemmin maatalouden ja valtakunnan
syrjäisempien alueiden intressejä.
Keskeisiä kriitikoita olivat mm. Johan Fischerström,
Upsalan yliopiston talousopin apulainen P.N. Christiernin,
vapaaherra Carl Leuhusen ja valtaneuvos C.F.Scheffer,
joka vuodesta 1756 toimi kruununprinssi Kustaan opettajana.
Tärkeimpiä poliittisia vaikuttajia oli kuitenkin
kauppaneuvos Anders Nordencrantz, aluksi puhdasoppinen
merkantilisti ja hattu, joka muuttui vallitsevan talouspolitiikan
ankaraksi kriitikoksi ja siirtyi viimein 1765 myssyjen riveihin.
Nordencrantzin kirjoitukset vaikuttivat myös nuoren Anders
Chydeniuksen poliittiseen heräämiseen.
|
|
|
|
