Valistunut itsevaltias Chydenius - kustavilainen demokraatti?

Valistunut itsevaltias  

Vuonna 1771 nousi Ruotsin valtaistuimelle Kustaa III (1745-1792). Seuraavana vuonna hän toimeenpani vallankaappauksen ja palautti kuninkaan keskeisen valta-aseman.

Kuningas ja hänen lähimmät avustajansa olivat saaneet vaikutteita fysiokraattien opista, jonka mukaan valistunut itsevaltias kykeni seuraamaan yhteiskunnassa vallitsevia (luonnon)lakeja ja toimimaan aina kansan eduksi.

Vapauden ajan viime vuosien talousongelmat ja puolueriidat olivat herättäneet tyytymättömyyttä, ja uusi hallitusmuoto otettiinkin laajoissa piireissä tyydytyksellä vastaan. Vallan painopiste siirtyi jälleen ylhäisaateliin.

Kustaa III:n kausi alkoi monien uudistusten merkeissä: vuonna 1775 vapautettiin viljakauppa, 1777 toteutettiin rahauudistus, joka noudatti esim. Chydeniuksen esittämää linjaa. Lisäksi tehostettiin mm. virkamiesten valvontaa ja oikeuslaitoksen toimintaa; Suomi sai toisen hovioikeuden Vaasaan vuonna 1775.



Chydenius - kustavilainen demokraatti?  

Kustaa III:n "valistuneessa" politiikassa oli kuitenkin piirteitä, joiden on täytynyt arveluttaa Chydeniusta: esim. suunnitelma tapulioikeuksien peruuttamisesta ja painovapauden rajoittaminen.

Juuri painovapauden rajallisuus tekee vaikeaksi arvioida, mitä Chydenius oikeastaan ajatteli kuninkaasta: suora arvostelu oli mahdotonta. Lisäksi Chydeniuksen kannalta oli poliittisesti tarkoituksenmukaista esiintyä rojalistina. Ilmeisesti Chydenius suhtautui monen aikalaisensa tavoin aluksi melko suopeasti uuteen järjestelmään, joka näytti korjaavan puoluevallan heikkoudet eikä toisaalta merkinnyt täydellistä yksinvaltaa.

1780-luvulla Kustaa III alkoi osoittaa entistä enemmän itsevaltiaan piirteitä. Vuonna 1788 hän aloitti laittomasti hyökkäyssodan Venäjää vastaan. Seuraavana vuonna kuningas keskitti ns. yhdistys- ja vakuuskirjalla itselleen entistä enemmän valtaa. Samalla tosin talonpojat saivat parannuksia asemaansa: Kustaa III haki nyt tukea yhteiskunnan kasvavista ala- ja keskikerroksista.

Chydenius vaikeni poliittisesti lähes kokonaan Kustaa III:n loppuvuosina: kuninkaan toiminta oli kääntynyt lähes täysin niiden odotusten vastaiseksi, joita Chydenius oli hallitsijaan asettanut.

Mutta kuinka paljon alamaisten täytyy välttämättä menettää luonnollista vapauttaan, jotta yhteiskunta menestyisi, on hyvin tärkeä kysymys ruhtinaille... En tiedä, ovatko meidän suuret ja ihmiskuntaa rakastavat neromme vastanneet siihen ja selvittäneet asian sen koko laajuudessa. Kuinka hallitsijat voivat sitten olla tekemättä suuria erehdyksiä meidän oikeuksiemme kustannuksella? Kaikki niiden rajoittaminen tuottaa varmasti onnettomuutta valtiolle ja kansalaisille.