på svenska | in english




Johdanto

Ruotsi vapaudenajalla
Aatteet liikkeessä
Hyödyllinen tiede
Merkantilismi
Vapaudenajan politiikkaa
Nuori Anders
Hyödyn aika Alavetelissä
Kamppailu kauppavapaudesta
Elinkeinojen tasapaino
Painovapaus
Rahapoliittinen selkkaus
Chydenius ja Kustaa lll
Ihmisoikeuksien puolustus
Paimen
Chydenius ja musiikki
Rakentaja
Chydenius ja jälkimaailma










Anders Chydenius
- säätiö
PL 567
67700 Kokkola
Puh. (06) 829 4111
E-mail: asiamies@chydenius.net

Ihmisoikeuksien puolustus
Palkollisten asema
Chydenius herättää keskustelun

Palkollisten asema  

Palkollisten asema oli merkantilistisessa yhteiskunnassa määritelty hyvin tiukoin säädöksin teollisuuden ja suurtilallisten työvoiman saannin varmistamiseksi.

Kaikkia niitä, joilla ei ollut vakituista työpaikkaa, pidettiin irtolaisina. Kiinteiden taksojen avulla palkat pidettiin alhaisina. Vuoden 1739 palkollissäännössä rajoitettiin jopa talonpoikien oikeutta omien lasten kotona pitämiseen.

1740-luvulla nousi esille vapaamielisempi politiikka, joka korosti väestönkasvun merkitystä työvoimaongelman ratkaisijana. Mitään merkittävää muutosta ei palkollisten asemassa kuitenkaan tapahtunut.

LUONTAINEN TASA-ARVO

Luonto muodostaa heidät syntymässä aivan samanlaisiksi kuin meidät. Heidän ruumiinsa asento heidän maatessaan kehdossa on samanlainen kuin meidän, ja sielultaan he ovat yhtä järkeviä kuin muut ihmiset, mistä selviää, että luonnon herra on myös säätänyt heille samat oikeudet, joita muut ihmiset nauttivat.

LUONNOLLINEN OIKEUS

Luonnon ensimmäinen oikeus on, että ihmisten tulee saada elää, olla ja asua maan päällä, elättää itseään ja omaisiaan, naida ja lisätä sukuaan.


Chydenius herättää keskustelun  

1770-luvun lopulla hyvien suhdanteiden ja työvoimapulan vallitessa otettiin esille ajatus palkollisten arpomisesta työnantajien kesken: näin voitaisiin pitää palkat kurissa.

Tällaiset mielipiteet saivat Chydeniuksen puuttumaan asiaan: 1778 hän julkaisi kirjoituksen Tankar Om Husbönders och Tienstehjons Naturliga Rätt, jossa hän voimakkaasti puolusti ihmisten luontaista tasa-arvoa ja siihen liittyvän vapauden merkitystä. Kun yhteiskunta turvaa kansalaisten omaisuuden, sen on suojattava myös työ, joka on köyhän ainoa omaisuus.

Chydenius esitti täydellistä sopimuksen vapautta palkollisten työsuhteissa: kun työntekijät voisivat hakeutua sinne, missä heillä olisi parhaat olosuhteet, kysynnän ja tarjonnan laki toimisi myös näillä markkinoilla kokonaisedun hyväksi.

Kirjoitus synnytti vuosina 1778-1779 laajan lehdistöpolemiikin Chydeniuksen ja hänen arvostelijoidensa välille: Chydeniuksen ehdotusten katsottiin järkyttävän yhteiskunnan perusrakenteita, joissa jokaiselle oli osoitettu oma paikkansa.

Palkollissääntöä käsiteltiin myös vuosien 1778-79 valtiopäivillä: ainoastaan talonpoikaissääty asettui puolustamaan sopimusvapautta. Asia hautautui vuosikausiksi. Suomessa palkollisten asemaa rajoittavia määräyksiä alettiin purkaa vasta 1860-luvulla.

TYÖ ON KÖYHÄN KAUPPATAVARA

Palvelusväkihän on Ruotsin alamaisia yhtä hyvin kuin me heidän isäntänsä. Heidän palvelustansa tai työtänsä ei ole pidettävä muuna kuin tavaroina, joita he omaksi ja yhteiskunnan eduksi pitävät kaupan; sillä juuri siten isännät voivat lisätä omia tavaroitaan. Jokainen myyjä meillä nauttii vapautta myydä tavaransa jollei kaikille niin ainakin useammille henkilöille, kenen kanssa kukin vain tahtoo mieluimmin olla kaupoissa. Hän saa myöskin itse panna hinnan tavaralleen ja siitä ostajan kanssa sopia...Mutta sitä, että palkollinen

1:o ei itse saa pitää tavaraansa, vaan että

2:o hänen täytyy myydä se sille, kenelle sokea kohtalo käskee, vieläpä

3:o ostajan itsensä määräämään hintaan (sillä NB. palvelusväellä ei ole mitään osaa lainsäädäntövaltaan), sitä syystä sanon vapaan kansan keskuudessa orjuudeksi.