|
 |
|
|
Ihmisoikeuksien puolustus
Palkollisten asema
Palkollisten asema oli merkantilistisessa
yhteiskunnassa määritelty hyvin tiukoin säädöksin
teollisuuden ja suurtilallisten työvoiman saannin varmistamiseksi.
Kaikkia niitä, joilla ei ollut vakituista
työpaikkaa, pidettiin irtolaisina. Kiinteiden taksojen avulla
palkat pidettiin alhaisina. Vuoden 1739
palkollissäännössä rajoitettiin jopa talonpoikien
oikeutta omien lasten kotona pitämiseen.
1740-luvulla nousi esille vapaamielisempi
politiikka, joka korosti väestönkasvun merkitystä
työvoimaongelman ratkaisijana. Mitään
merkittävää muutosta ei palkollisten asemassa
kuitenkaan tapahtunut.
LUONTAINEN TASA-ARVO
Luonto muodostaa heidät
syntymässä aivan samanlaisiksi kuin meidät.
Heidän ruumiinsa asento heidän maatessaan kehdossa on
samanlainen kuin meidän, ja sielultaan he ovat yhtä
järkeviä kuin muut ihmiset, mistä selviää,
että luonnon herra on myös säätänyt heille
samat oikeudet, joita muut ihmiset nauttivat.
LUONNOLLINEN OIKEUS
Luonnon ensimmäinen oikeus on,
että ihmisten tulee saada elää, olla ja asua maan
päällä, elättää itseään ja
omaisiaan, naida ja lisätä sukuaan.
Chydenius herättää keskustelun
1770-luvun lopulla hyvien suhdanteiden ja
työvoimapulan vallitessa otettiin esille ajatus palkollisten
arpomisesta työnantajien kesken: näin voitaisiin
pitää palkat kurissa.
Tällaiset mielipiteet saivat Chydeniuksen
puuttumaan asiaan: 1778 hän julkaisi kirjoituksen
Tankar Om Husbönders och
Tienstehjons Naturliga Rätt, jossa
hän voimakkaasti puolusti ihmisten luontaista tasa-arvoa ja
siihen liittyvän vapauden merkitystä. Kun yhteiskunta
turvaa kansalaisten omaisuuden, sen on suojattava myös työ,
joka on köyhän ainoa omaisuus.
Chydenius esitti täydellistä
sopimuksen vapautta palkollisten työsuhteissa: kun
työntekijät voisivat hakeutua sinne, missä heillä
olisi parhaat olosuhteet, kysynnän ja tarjonnan laki toimisi
myös näillä markkinoilla kokonaisedun hyväksi.
Kirjoitus synnytti vuosina 1778-1779 laajan
lehdistöpolemiikin Chydeniuksen ja hänen arvostelijoidensa
välille: Chydeniuksen ehdotusten katsottiin
järkyttävän yhteiskunnan perusrakenteita, joissa
jokaiselle oli osoitettu oma paikkansa.
Palkollissääntöä
käsiteltiin myös vuosien 1778-79 valtiopäivillä:
ainoastaan talonpoikaissääty asettui puolustamaan
sopimusvapautta. Asia hautautui vuosikausiksi. Suomessa palkollisten
asemaa rajoittavia määräyksiä alettiin purkaa
vasta 1860-luvulla.
TYÖ ON KÖYHÄN
KAUPPATAVARA
Palvelusväkihän on Ruotsin
alamaisia yhtä hyvin kuin me heidän
isäntänsä. Heidän palvelustansa tai
työtänsä ei ole pidettävä muuna kuin
tavaroina, joita he omaksi ja yhteiskunnan eduksi pitävät
kaupan; sillä juuri siten isännät voivat
lisätä omia tavaroitaan. Jokainen myyjä meillä
nauttii vapautta myydä tavaransa jollei kaikille niin ainakin
useammille henkilöille, kenen kanssa kukin vain tahtoo
mieluimmin olla kaupoissa. Hän saa myöskin itse panna
hinnan tavaralleen ja siitä ostajan kanssa sopia...Mutta
sitä, että palkollinen
1:o ei itse saa pitää tavaraansa,
vaan että
2:o hänen täytyy myydä se
sille, kenelle sokea kohtalo käskee, vieläpä
3:o ostajan itsensä
määräämään hintaan (sillä NB.
palvelusväellä ei ole mitään osaa
lainsäädäntövaltaan), sitä syystä sanon
vapaan kansan keskuudessa orjuudeksi.
|
|
|
|
