på svenska | in english




Johdanto

Ruotsi vapaudenajalla
Aatteet liikkeessä
Hyödyllinen tiede
Merkantilismi
Vapaudenajan politiikkaa
Nuori Anders
Hyödyn aika Alavetelissä
Kamppailu kauppavapaudesta
Elinkeinojen tasapaino
Painovapaus
Rahapoliittinen selkkaus
Chydenius ja Kustaa lll
Ihmisoikeuksien puolustus
Paimen
Chydenius ja musiikki
Rakentaja
Chydenius ja jälkimaailma










Anders Chydenius
- säätiö
PL 567
67700 Kokkola
Puh. (06) 829 4111
E-mail: asiamies@chydenius.net

Hyödyn aika Alavetelissä
Kappalainen, maanviljelijä
Lääkäri
Kärryn teoria -ja käytäntö


Kappalainen, maanviljelijä

Vuonna 1753 juuri maisteriksi valmistunut Anders Chydenius nimitettiin Alavetelin kappelin ensimmäiseksi saarnaajaksi, toisin sanoen isänsä alaisuuteen. Kaksi vuotta myöhemmin hän avioitui pietarsaarelaisen kauppiaan ja laivanvarustajan Olof Mellbergin tyttären Beata Magdalenan (1735-1819) kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Viranhoidon ohella Chydenius ehti pienessä seurakunnassaan toteuttaa monia hyödyn aikakaudelle tyypillisiä hankkeita. Erityisesti hän pyrki edistämään maanviljelyä: hän ojitti soita, otti niityt mukaan vuoroviljelyyn, viljeli hyötypuutarhaa, kasvatti lampaita, kokeili perunanviljelyä jne.

Lääkäri  

Monien ajan pappien tapaan Chydenius harjoitti myös lääkärintointa: lähin koulutettu lääkäri oli Vaasassa. Chydenius valmisti lääkkeitä omassa laboratoriossaan ja suoritti mm. vaativia silmäleikkauksia.

Tunnetuimmaksi Chydenius on kuitenkin tullut isorokkorokotuksen edistäjänä. Rokotusta oli Pohjanmaallakin harrastettu 1750-luvulta alkaen, mutta vain säätyläisten piirissä. Anders Chydenius ja hänen isänsä rokotuttivat ensimmäisinä Ruotsin valtakunnassa rahvaan lapsia.

Kerättyään käytännön kokemuksia eri aloilta Chydenius halusi - aidossa valistushengessä - saattaa tietonsa myös muiden käyttöön: hän osallistui Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian järjestämiin kirjoituskilpailuihin, jotka käsittelivät mm. niittyjen hoitoa ja työkärryjen parantamista. Vähitellen Chydenius alkoi harrastaa kirjoittelua myös yhteiskunnallisista aiheista. Vuonna 1763 hän osallistui kirjoituskilpailuun, joka käsitteli syitä siihen maastamuuttoon, jonka ensimmäisten väestötilastojen perusteella (virheellisesti) oletettiin olevan hyvin voimakasta. Jo tässä kirjoituksessa on esillä hänen vapautta korostava perusnäkemyksensä: kun ihmiset eivät voi vapaasti etsiä onneaan ja toimeentuloaan loppumattomien määräysten ja rajoitusten takia, heidän on pakko siirtyä ulkomaille.

Kärryn teoria -ja käytäntö  

Hyvä esimerkki Chydeniuksen suhtautumisesta erilaisiin käytännön kysymyksiin on hänen kirjoituksensa kärryistä: siinä yhdistyvät tutkijan ja keksijän näkökulmat. Vuonna 1763 Tiedeakatemia järjesti kirjoituskilpailun, jonka tarkoituksena oli maataloudessa käytettävien työkärryjen parantaminen. Kirjoittajan tuli suunnitella kärryt, joiden avulla hevonen voisi vetää 70 leiviskän (n. 600 kg) kuorman, kun tavallisilla kärryillä voitiin kuljettaa vain 40 leiviskää (n. 340 kg).



Chydenius oli paneutunut kysymykseen huolella. Hän käsitteli kirjoituksessaan kärryn liikkeeseen vaikuttavia tekijöitä teoreettisesti, mekaniikan lakien kannalta. Toisaalta Chydenius oli halunnut myös kokeellisesti todentaa, miten päättelyn avulla syntynyt kärrymalli toimii: sekä uusi että vanha kärry asetettiin samanlaiseen koetilanteeseen.

Chydeniuksen kärry, jonka kuljetuskapasiteetti oli jopa suurempi kuin 70 leiviskää, perustui kahteen tekniseen ratkaisuun: pyörien koon suurentamiseen ja akselin laakeroinnin parantamiseen. Tavallisissa kärryissä oli paksu puuakseli; Chydenius pienensi kitkaa käyttämällä ohutta rauta-akselia ja valmistamalla laakerit tarkkaan valitusta tinaseoksesta. Lisäksi laakerit suojattiin niin, ettei hiekka päässyt aiheuttamaan kitkaa.

MIKÄ HYÖTY!

Ajattele! millainen hyöty tässä voitaisiin tuottaa Valtakunnalle? Jos Ruotsin rajojen sisällä kuormataan vuosittain työkärryihin vaikkapa 7 miljoonaa leiviskää, ja Kunink. Tiedeakatemian kysymykseen voitaisiin vastata myöntävästi, parannus olisi helppo saavuttaa, ja ajan mittaan siitä voisi tulla yleinen: eikö näin voitaisi kuljettaa vuosittain 3 miljoonaa leiviskää ilmaiseksi, toisin sanoen koko Valtakunnan kärryillä tapahtuvia kuljetuksia voitaisiin helpottaa kolmella seitsemäsosalla. Kuinka kukaan voisi siis katsoa hukkaan heitetyksi sen ajan, vaivan ja kustannukset, jotka näin tärkeään asiaan käytetään?